Elisabeth Vigée-Lebrun
Wikipedia
Marie Louise Elisabeth Vigée (16. huhtikuuta 1755 - 30. maaliskuuta 1842) oli merkittävä ranskalainen taidemaalari.
Hän syntyi Pariisissa taidemaalariperheeseen ja aloitti maalaamisen jo hyvin nuorena. Varhaisteini-iässä hän jo maalasi muotokuvia ammattimaisesti. Sen jälkeen kun hänen studionsa takavarikoitiin koska hänellä ei ollut lupaa ammatin harjoittamiseen hän haki "Académie de Saint Luc'iin", joka esitteli mielellään hänen töitään taidesalongissaan. 25. lokakuuta 1774 hänestä tuli Académie de Saint Luc'in jäsen.
Vuonna 1776 hän meni naimisiin Jean Baptiste Pierre Lebrun'in kanssa, joka oli taidemaalari ja taidekauppias. Hän maalasi useiden aikakautensa aatelisten mutokuvia ja kun hänen maineensa kasvoi hänet kutsuttiin Versaillesin palatsiin maalaamaan kuningatar Marie Antoinetten muotokuvan. Kuningatar oli niin tyytyväinen maalaukseen, että Vigée-Lebrunilta tilattiin usean vuoden ajan lukuisia kuningattaren, hänen lastensa ja muiden kuningasperheen jäsenten muotokuvia.
Vuonna 1781 hän lähti miehensä kanssa kiertomatkalle Flanderiin ja Alankomaihin, missä flaamilaisten mestareiden teokset innoittivat häntä kokeilemaan uudenlaisia maalaustekniikoita. Siellä ollessaan hän maalasi joukon aateliston muotokuvia, mukaan lukien Nassaun prinssin, Alankomaiden William I:n muotokuvan.
31. toukokuuta 1783 Elisabeth Vigée-Lebrun hyväksyttiin Ranskan "Académie Royale de Peinture et de Sculpture"'n jäseneksi historiallisten allegorioiden (vertauskuvien) maalaajana. Myös Adelaide Labille-Guiard hyväksyttiin jäseneksi samana päivänä. Vigée-Lebrunin jäsenyyttä vastustivat päätöksentekijöinä olevat miehet sillä (teko)syyllä, että hänen miehensä oli taidekauppias, mutta lopulta Ranskan kuningas Ludvig XVI kumosi päätöksellään vastustuksen, sillä Marie Antoinette painosti miestään hyväksymään jäsenyyden.
Sen jälkeen kun Ranskan kuninkaalliset oli vangittu Ranskan vallankumouksen johdosta Vigée-Lebrun pakeni Ranskasta ja työskenteli joitakin vuosia Italiassa, Itävallassa ja Venäjällä, missä hänen kokemuksensa aristokraattisista asiakkaista oli yhä käyttökelpoinen. Roomassa kriitikot ylistivät hänen maalauksiaan ja hänet valittiin Rooman "Accademia di San Lucaan". Venäjällä aatelisto otti hänet vastaan ja hän maalasi Katariina Suuren perheestä muotokuvia. Venäjällä ollessaan Vigée-Lebrunista tehtiin Pietarin taideakatemian jäsen.
Keisari Napoleon I:n aikana hänet toivotettiin tervetulleeksi Ranskaan. Hän vieraili myöskin Englannissa maalaten usean aatelisen muotokuvan ja vieraili myöskin Sveitsissä.
Hän julkaisi muistelmansa vuosina 1835 ja 1837 kuvaten mielenkiintoisella tavalla taideopetusta kuninkaallisten taideakatemioiden hallitseman aikakauden loppupuolella.
Hän oli vielä viisissäkymmenissä hyvin aktiivinen maalari ja osti talon Louveciennesista, Île-de-Francesta, ja eli siellä kunnes Preussin armeija otti talon haltuunsa vuoden 1814 sodassa. Hän pysytteli Pariisissa aina 30. maaliskuuta 1842 tapahtuneeseen kuolemaansa asti, jolloin hänen ruumiinsa vietiin Louveciennes'iin ja haudattiin hänen vanhan kotitalonsa lähellä olevalle hautausmaalle.
Hänen hautakivessään lukee "Ici, enfin, je repose ..." "Täällä, viimeinkin, minä lepään ...".
Elisabeth Vigée-Lebrunia pidetään 18. vuosisadan merkittävimpänä naistaiteilijana. Häneltä jäi jälkeen 660 muotokuvaa ja 200 maisemamaalausta. Yksityiskokoelmien lisäksi hänen töitään on Euroopan ja Yhdysvaltojen merkittävimmissä museoissa.
Tässä esitetty Elisabeth Vigée-Lebrunin muotokuva on valokuva vuonna 1782 maalatusta omakuvasta, joka on National Galleryssa, Lontoossa.
