Wikipedia
|
Yleistä |
Nimi |
Einsteinium |
Tunnus |
Es |
Järjestysluku |
99 |
Luokka |
aktinoidi |
Lohko |
f-lohko |
Ryhmä |
- |
Jakso |
7 |
Tiheys |
8,84×103 kg/m3 |
Kovuus |
- (Mohsin asteikko) |
Väri |
luultavasti hopeanvalkoinen tai metallinharmaa |
Löytövuosi, löytäjä |
1952, - |
Atomiominaisuudet |
Atomipaino |
252,083 amu |
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) |
- pm |
Kovalenttisäde |
- pm |
Van der Waalsin säde |
- pm |
Orbitaalirakenne |
[Rn] 5f117s2 |
Elektroneja elektronikuorilla |
2, 8, 18, 32, 29, 8, 2 |
Hapetusluvut |
+3 |
Kiderakenne |
- |
Fysikaaliset ominaisuudet |
Olomuoto |
kiinteä |
Sulamispiste |
1133 K (860 °C) |
Kiehumispiste |
- K (- °C) |
Moolitilavuus |
-×10−6 m3/mol |
Höyrystymislämpö |
- kJ/mol |
Sulamislämpö |
- kJ/mol |
Höyrynpaine |
- Pa - K:ssa |
Äänen nopeus |
- m/s - K:ssa |
Muuta |
Elektronegatiivisuus |
1,3 (Paulingin asteikko) |
Ominaislämpökapasiteetti |
luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K |
Sähkönjohtavuus |
- S/m |
Lämmönjohtavuus |
- W/(m×K) |
Tiedot normaalipaineessa |
Einsteinium on alkuaine numero 99 ja sen kemiallinen merkki on Es. Yhdysvaltalainen tutkijaryhmä löysi sen Eniwetokin vetypommiräjäytyksen jälkeen vuonna 1952 ja päätti nimetä alkuaineen Albert Einsteinin mukaan. Kyseistä ainetta voidaan valmistaa muun muassa hiukkaskiihdyttimissä säteilyttämällä erästä uraanin isotooppia typpi-ioneilla.
[muokkaa] Aiheesta muualla