Douglas DC-2

Wikipedia

Douglas DC-2
DC-2
Kuvaus
Rooli	Matkustajakone
Miehistö	2-3
Matkustajia	14
Ensilento	11. toukokuuta, 1934
Palveluskäyttöön	18. toukokuuta, 1934
Valmistaja	Douglas Aircraft Company, Fokker
Mitat
Pituus	19,1 m
Kärkiväli	25,9 m
Korkeus	4,8 m
Siipipinta-ala	87,3 m²
Paino
Tyhjäpaino	5 650 kg
Lentopaino	8 420 kg
Voimalaite
Moottori	2 × Wright Cyclone GR-F53
Teho	730 hv	540 kW
Suoritusarvot
Suurin nopeus	338 km/h 2 070 metrissä
Kantama	1 750 km
Lakikorkeus	6 930 m
Nousunopeus	310 m/min

Douglas DC-2 oli 14-paikkainen kaksimoottorinen matkustajalentokone, jonka valmistuksen Douglas Aircraft Company aloitti vuonna 1934. Se oli tehtaan vastaus Boeing 247-matkustajakoneelle. Vuonna 1936 Douglas alkoi valmistaa suurempaa versiota, Douglas DC-3:a.

1930-luvun alussa matkustajakoneet olivat puurunkoisia, mutta kasvava liikenne ja matkustajakoneiden turvallisuusvaatimukset saivat tehtaat suunnittelemaan kokometallisia koneita. United Airlines oli varannut Boeing 247-konemallin itselleen, eivätkä muut yhtiöt voineet ostaa sitä. Tämä vuoksi Transcontinental and Western Air pyysi lentokonetehtaita suunnittelemaan sille kolmimoottorisen metallirunkoisen koneen. Douglas vastasi tähän kaksimoottorisella DC-2-koneella, jonka ensilento tapahtui 1. heinäkuuta, 1933. Se oli 12 paikkainen ja sen moottorina olivat 690 hv (515 kW) Wright-tähtimoottorit, potkurinlavat olivat säädettävät ja laskuteline sisäänvedettävä.

TWA tilasi tämän perusteella 20 DC-2-konetta, joissa oli 14 matkustajapaikkaa ja tehokkaammat moottorit. Euroopassa konetta osti KLM, LOT, Swissair, CLS ja LAPE. Eurooppaan myydyt koneet koottiin Fokkerilla Hollannissa (vastaavasti Fokkerin Yhdysvaltoihin myymiä koneita koottiin Fordin tehtaissa.)

DC-2-konetta rakennettiin 156 kappaletta.

[muokkaa] Käyttö Suomessa

Talvisodan aikana ruotsalainen kreivi Carl-Gustaf von Rosen järjesti Ruotsissa kansalaiskeräyksen, jonka tuotolla lahjoitettiin Suomen ilmavoimille DC-2-kone, joka sai nimen Hanssin Jukka. Se oli valmistunut 5. tammikuuta 1935. Kone palveli kuljetuskoneena talvi- ja jatkosodassa. Talvisodassa koneella suoritettiin yksi pommituslento, joka jouduttiin keskeyttämään toiseen moottoriin tulleen vian takia. Kreivi von Rosen toimi tällä koneen ainoalla pommituslennolla ohjaajana.

Aero tilasi maaliskuussa 1941 Saksasta kaksi Douglas DC-2 konetta, jotka saksalaiset olivat saaneet haltuunsa Tsekkoslovakian miehityksen yhteydessä. Koneet, joille annettiin nimet Sisu (sn 1562) (ensin OH-DLB, myöhemmin uudelleenrekisteröitynä OH-LDB) ja Voima (OH-LDA), tuotiin Suomeen huhtikuussa, ja ne aloittivat liikenteen kesäkuussa 1941. Voima ostettiin jatkosodan aikana Aero-Oy:ltä ilmavoimille, jossa sen nimeksi annettiin Isoo-Antti. Sisu myytiin ilmavoimille vuonna 1949 tunnuksella DO-3 ja sen nimeksi annettiin Pikku-Lassi. Se romuttui Malmin kentällä 7. helmikuuta 1951 nousussa sattuneen moottoririkon vuoksi.

[muokkaa] Museokoneita Suomessa

Hanssin Jukka teki viimeisen lentonsa 1950-luvun puolivälissä ja se määrättiin romutettavaksi. Hämeenlinnalainen entinen lentomestari Osmo Rantala, joka toimi Hämeenlinnan Ampumaseuran nuoriso-osaston puheenjohtajana, sai ajatuksen ostaa kone. Hän teki Puolustusministeriön kanssa kaupat Hanssin-Jukasta ja ilmavoimien toisesta DC-2:sta, Isoosta-Antista, joka kuitenkin päätyi romutettavaksi. Hanssin-Jukan Rantala lahjoitti ampumaseuralle ajatuksenaan, että siitä tehtäisiin kaupunkilaisille nuorisokahvila, jonka tuotolla tuettiin seuran nuorisotyötä ja rahoitettiin uutta ampumarataa. Kone kuljetettiin Luonetjärveltä Hämeenlinnaan kolmella kuorma-autolla ja saatiin Hämeenlinnaan aprillipäiväksi 1959.

Hanssin-Jukka toimi 20. elokuuta 1959 lähtien vuoteen 1974 asti kahvilana, mutta 1970-luvulla kahvilatoiminta ei enää vetänyt väkeä, eikä Ampumaseuralla ollut varoja koneen kunnostamiseen. Koska Hämeenlinnan kaupunkikaan ei ollut kiinnostunut suositun matkailunähtävyytensä kunnostuksesta, kone jäi säiden armoille, kunnes Karjalan lennoston kilta osti koneen Keski-Suomen ilmailumuseolle vuonna 1981.

Suomen Ilmailumuseolla on omistuksessaan DO-3:n runko, joka oli myyty koneen romuttamisen jälkeen lasten leikkimökiksi Löparön saarelle [1].

Aero Oy:n 20-vuotisjuhlapostimerkissä, joka julkaistiin 20. maaliskuuta 1944, on kuvattuna Aeron DC-2-kone.