DH Vampire Mk.52
Wikipedia
De Havilland Vampire oli Ison-Britannian kuninkaallisten ilmavoimien RAFin toinen suihkumoottoreilla varustettu lentokone toisessa maailmansodassa. Tämä englantilainen hävittäjä ei ehtinyt taistelukäyttöön. RAF käytti koneita vuoteen 1955 asti.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Konetta myytiin ainakin seuraaviin maihin: Australia, Kanada, Suomi, Ranska, Intia, Uusi-Seelanti, Norja, Ruotsi, Sveitsi. Vampirea rakennettiin lähes 4400 kappaletta, joista neljäsosa lisenssillä ostajamaissa. Vampiren tullessa Suomeen 1953 niitä oli käytössä 17 maassa. Ruotsin ilmavoimilla oli vuosina 1946-1968 käytössä kaikkiaan 380 yksi- ja 57 kaksipaikkaista Vampirea. Viimeisin käyttäjä oli Sveitsi, jossa tyyppi oli koulutuskäytössä vielä 1990-luvulla.
Vampiren suunnittelu alkoi kokeellisen koneena, toisin kuin Gloster Meteorin suunnittelu, joka tavoite oli alun perinkin hävittäjäkone (interceptor). Vampiren alkuspesifikaatio oli E6/41. DH-100-numerolla koneen suunnittelu alkoi vuoden 1942 puolivälissä, 2 vuotta Meteorin suunnittelun alun jälkeen.
Alussa tyyppinimi tai projektinimi oli "Spidercrab". De Havilland hyödynsi vaneriosaamistaan, jota oli syntynyt mm. Mosquito-koneesta. Vampiresta tuli viimeinen hävittäjäkone, jossa rakenne oli puu-metalli-komposiittia. Koneen runko oli valmistettu kahdesta koivuvanerikerroksesta, joiden välissä oli balsatäyte. Siipi oli suora. Kone oli yksimoottorinen. Painon säästämiseksi valittiin kaksoispuomirunko.
Geoffrey de Havilland lensi ensimmäistä prototyyppiä LZ548/G 30. syyskuuta 1943 Hatfieldissä, vain kuusi kuukautta Meteorin koelentojen jälkeen. Tuotantoon Mark I ehti huhtikuussa 1945. Useimmat koneet rakennettiin English Electric Aircraft-tehtaalla, koska De Havillandin oma tehdas oli ylikuormitettu.
Vampire saavutti monia ennätyksiä aikoinaan ja oli mm. RAFin ensimmäinen kone, joka ylitti 500 mph nopeuden. Se oli ensimmäinen lentotukialukselta noussut ja laskeutunut suihkukone. 1948 John Cunningham saavutti silloisen korkeusennätyksen, 59446 jalkaa (18119 m).
Tyypin ensimmäinen moottori oli Halford H1, joka tuotti 2100 lb (9.3 kN) työntövoiman. Sen suunnitteli Frank Halford, sitä valmisti de Havilland ja moottori tunnettiin myöhemmin nimellä Goblin. Myöhemmät MkI-versiot käyttivät Goblin 2 ja Mk3 Goblin III moottoreita.
Muunnettu RAF Vampire teki 3. joulukuuta 1945 ensimmäisen suihkukoneella tehdyn tukialuslaskeutumisen HMS Oceanille ja Englannin Royal Navyn ensimmäiseksi suihkukonemalliksi tuli Vampiren tukialusversio F20. Ensimmäiset koneet lensivät lokakuussa 1948 ja viimeiset toimitettiin kesäkuussa 1949.
Sea Vampiren moottorin tehottomuus teki kuitenkin tukialusnousuista vaikeita, joten koneet palvelivat pääasiassa T22-koulutuskoneina 1950-luvulle.
Useita Vampireja muunnettiin F21-malliksi, joissa oli vahvistettu alaosa niin sanottua "flexi-deck" laskeutumiskokeilua varten tukialus HMS Warriorilla. Koneista poistettiin laskutelineet ja ne laskeutuivat mahalleen kumiselle lentokannelle. Vaikka kokeet sinänsä onnistuivatkin, idea ei kantanut pidemmälle.
Viimeinen Vampiren muunnos oli Mk11, kaksipaikkainen koulukone. Sen ensilento tapahtui 1950. Koulukoneet perustuivat yöhävittäjän koulukoneversioon. Trainereita rakennettiin n. 800 kpl.
[muokkaa] Käyttö Suomessa
Suomen ilmavoimat siirtyi suihkukonekauteen 22. tammikuuta 1953, jolloin ensimmäiset kolme D.H.100 Vampire Mk.52-suihkuhävittäjää laskeutuivat de Havilland-tehtaan koelentäjä George Thorntonin johtamina Porin lentokentälle. Kesällä 1953 saapui lisää kolme "Vamppia", mikä oli koneen lempinimi Ilmavoimissa. Koneiden tunnukset olivat VA-1..VA-6.
Lentokoulutus tehostui vuonna 1955, kun Ilmavoimat sai yhdeksän kaksipaikkaista D.H. 115 Vampire Trainer T.Mk.55. Koneiden tunnukset olivat VT-1..VT-9. Viimeisen lennon Suomen ilmavoimissa Vampire Trainerillä (VT-8) teki eversti Aimo Huhtala Luonetjärvellä 15. heinäkuuta 1965.
Ensiksi Vampireilla lensi 2. Lennosto (vuodesta 1957 Satakunnan Lennosto) Porissa. 1950-luvun lopulla koneet siirrettiin 1. eli Hämeen Lennostolle Tikkakoskelle. 3. Lennoston (vuodesta 1957 Karjalan Lennoston), päätukikohtana oli 1950-luvulla sorakiitoteinen Utti, jolloin suihkukoneet pystyivät operoimaan siellä vain talvella. Vampire-hävittäjät palvelivat Suomen ilmavoimissa vuoteen 1965.
Koneet, tyyppi ja laivueet
- VA-4, hävittäjä, HävLv 11
- VA-6, hävittäjä, 2. Lennosto
- VT-4, koulukone,
- VT-6, koulukone, 2. Lennosto
- VT-8, koulukone
[muokkaa] Spesifikaatiot
De Havilland D.H.100 Vampire MK.52 suihkuhävittäjä
- Kärkiväli 11.58 m
- Pituus 9.37 m
- Korkeus 1.88 m
- Massa 3297 kg (tyhjä) 5618 kg (suurin lentoonlähtöpaino)
- Moottori de Havilland Goblin 2, 1420 paunan (6.3 kN) työntövoima
- Miehistö 1
De Havilland D.H.115 Vampire Trainer Mk.55 suihkuharjoituskone
- Kärkiväli 11.58 m
- Pituus 10.49 m
- Korkeus 2 m
- Massa n. 3297 kg (tyhjä) 6113 kg (suurin lentoonlähtöpaino)
- Moottori de Havilland Goblin 35, 1588 kilopondin eli 15 kN työntövoima
- Miehistö 2 (heittoistuimet)
[muokkaa] Suoritusarvot
Hävittäjä
- Huippunopeus 825 km/h 7500 m korkeudessa
- Lakikorkeus 12200 m
- Toimintasäde 1755 km
Koulukone
- Huippunopeus 825 km/h
- Lakikorkeus 12000 m
- Toimintasäde 1880 km
[muokkaa] Aseistus
Koneen eturungossa on 4 kpl (koulukoneessa 2 tai 4) 20 mm Hispano-Suiza Mk.5 tykkejä. Siipien alle voidaan ripustaa 2 kpl 455 kg pommeja tai kasetissa 8 kpl 3 tuuman Hispano HSS-R 80 raketteja.
[muokkaa] Museokappaleet Suomessa
Suomen ilmailumuseossa on sekä Vampiren hävittäjä- että koulutusversio (VA-2 ja VT-9). Keski-Suomen ilmailumuseossa on Vampire-koulukone (VT-8) ja varastoituna on Vampire -hävittäjä (VA-6). Jalasjärvellä on yksi, aikanaan Koskuella kansakoulun urheilukentällä, sittemmin entisen Esson huoltoaseman ja leirintäalueen lähellä oleva varaosina käytetty Vampire ("VA-7"). Päijät-Hämeen ilmailumuseossa Vesivehmaalla on nähtävillä Vampire-hävittäjän runko (VA-3) ja kaksipaikkaisen koulukoneen (VT-6) ohjaamo.
