Comanchet
Wikipedia
Comanchet ovat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa, jonka historialliseen asuinalueeseen kuuluvat itäinen New Mexico, eteläinen Colorado, eteläinen Kansas, koko Oklahoma sekä suuri osa Texasia. Aikoinaan comancheheimon suuruus saattoi olla jopa noin 20 000 henkeä. Nykyään heitä arvioidaan olevan noin 10 000, joista noin puolet asuu Oklahomassa ja loput New Mexicon, Texasin ja Kalifornian osavaltioissa.
Comanchet kuuluivat azteekkien kielikuntaan. Nimen comanche alkuperästä on useita teorioita. Niistä kenties laajimmin hyväksytyn mukaan sana juontaa juurensa espanjankielisestä sanasta komantcia, joka on laina uti-intiaanien nimityksestä kansalle. Tämä nimi käännetään usein "vihollisiksi" tai "muukalaisiksi". Toisen teorian mukaan nimi tulee espanjankielisistä sanoista camino ancho, leveä polku. Comanchet itse kutsuivat itseään nimeällä numunuu, joka merkitsee kansaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Comanchet eriytyivät omaksi ryhmäkseen hiukan ennen vuotta 1700, jolloin he erkanivat Wyomingissa eläneistä shoshoneista. Heimosta tuli hevoskansa, mikä mahdollisti paremman liikkuvuuden hyvien metsästysmaiden etsinnässä. Heistä tuli eräitä tasankojen parhaista ratsastajista, ja 1700-luvun alussa comanchejoukot alkoivatkin levitä kohti etelää ja valloittivat preeriat melko laajoilla alueilla niin, että Arkansas oli etelärajana. Comanchien lukumäärä kasvoi puhveleiden runsauden, shoshonisiirtolaisten ja muilta heimoilta kaapattujen naisten ja lasten ansiosta. He eivät kuitenkaan koskaan olleet kovin yhtenäinen heimo, vaan muodostivat useita itsenäisiä ryhmiä. Ryhmillä oli yhteinen kieli ja samanlainen kulttuuri, mutta keskinäiset kahakat olivat todennäköisesti tavallisia.
Jonkin aikaa comanchet asustivat keskisillä tasangoilla Arkansas-joen pohjoispuolella, mutta ylempää tuli koko ajan uusia heimoja. Sota asuinsijoista oli edessä, ja comanchet päättivät vallata Arkansas-joen eteläpuolen. Siellä hallitsivat lipanit ja jicarillot, jotka kuuluivat apasseihin. Syntyneissä yhteenotoissa joutuivat apassit antamaan periksi ja vetäytymään alas etelään sekä länteen pois hurjien comanchien tieltä. Myös pawnee-intiaanien kanssa he joutuivat kahakoihin. Pohjoisesta päin painoivat päälle kiowat ja myöhemmin cheyennet ja arapahot, joiden kiinnostuksen kohteena olivat comanchien suuret hevoslaumat. Yhdelläkään toisella tasangojen kansalla ei ollut likimainkaan sellaisia määriä hevosia kuin comancheilla, joilla niitä oli taloutta kohti jopa kolmekymmentä.
[muokkaa] Tasankojen vahvin kansa
Hevonen oli keskeinen osa comanchekulttuuria. Onkin ehdotettu, että shoshoneista erkaantumisen olisi aiheuttanut halu saada lisähevosia etelän meksikolaisilta uudisasukkailta. Comanchien on arveltu olleen ensimmäinen tasankojen intiaanikansa, joka alkoi käyttää hevosia metsästyksessä. 1800-luvulla comanchet myivät hevosia ranskalaisille ja amerikkalaisille uudisasukkaille ja kauppialle sekä myöhemmin Kalifornian kultaryntäyksen aikaan heidän maittensa läpi kulkeneille kullanetsijöille. Useat hevosista olivat varastettuja, ja comanchet saivat hevos- ja karjavarkaiden maineen. Uhreina olivat espanjalaiset ja amerikkalaiset uudisasukkaat sekä muut intiaaniheimot. Tämä aiheutti usein konflikteja, ja sotiminen oli tärkeä osa comanchien elämää. He olivat taitavia sotureita ja kehittivät taktiikoita erityisesti hevosen selässä perinteisillä aseilla käytäviin taisteluihin.
Vaikka comancheilta puuttuivat yhteiset riitit, klaanit ja soturiseurat eikä heillä ollut juurikaan heimojen keskeistä yhteistoimintaa, niin heistä tuli tasangojen vahvin intiaanikansa. Tämä vahvuus alkoi näkyä eteläisillä preerioilla niin voimakkaana, että kaikki muut intiaanit joutuivat paljolti elämään comanchien ehdoilla. Myös valkoisten siirtokunnat olivat riippuvaisia comanchien kaupankäynnistä. Hevosia ja lihaa tarvittiin. Niitä saatiin juuri comanchien kautta ja kun kauppatavara loppui, niin comanchet tekivät ryöstöretkiään Pohjois-Meksikoon, josta saatiin uusia hevosia ja teuraskarjaa. Näin kaupankäynti saatiin jatkumaan. Ryöstöretkillään he sieppasivat mukaansa myös naisia ja lapsia. Tämä aiheutti myöhemmin sen, että comancheihin alkoi siirtyä espanjalaista verta. Ainakin yksi tällainen ryöstöretki vei comanchet niin etelään, että kotiin palanneet soturit kertoivat "pienistä miehistä, jotka eivät puhuneet meille" tarkoittaen ilmeisesti apinoita. Comanchien liikkuvuus hevosilla teki ryöstöretkien estämisen mahdottomaksi. Yhdysvaltain armeijakaan ei onnistunut tässä pitkään aikaan.
[muokkaa] Valta murenee
Comanchien onnistui säilyttää riippumattomansa ja jopa laajentaa alueitaan, mutta 1800-luvun puolimaissa rajut valkoisten tartuttamat epidemiat kuten kolera romahduttivat heidän lukumääränsä noin 20 000:sta muutamaan tuhanteen. Myös tasankojen mahtavat biisonilaumat alkoivat 1800-luvulla nopeasti huveta. Syy oli selvä: biisonien ylimetsästys, johon eri intiaanikansat olivat syyllistyneet hevosien tulosta asti. Valkoiset huomasivat tilanteen ja hyödynsivät sitä parhaansa mukaan hävittämällä biisonilaumat lähes sukupuuttoon. Tilanne muuttui intiaaneille vaikeaksi ja äkkiä myös comanchet käsittivät, että amerikkalaiset olivat pääsemässä niskan päälle. Ei auttanut muu kuin solmia liittoja vanhojen vihollisheimojen kanssa, sillä nyt jos koskaan olisi intiaanien alettava vetää yhtä köyttä. Comanchet liittoutuivat entisten vihollistensa cheyennien ja arapahojen kanssa. Myöhemmin liittoon otettiin vielä kiowat, koska heillä oli useita suuria sotapäälliköitä joita comancheilla taas ei ollut. 1860-luvulla etelän armeija toimitti aseita comancheille yllyttäen heitä pohjoisvaltioita vastaan ja 1870-luvun puoliväliin asti comanchit liittolaisineen sotivat jenkkiarmeijaa vastaan kunnes sota lopulta päättyi intiaanien häviöön. Suuret intiaanisodat alkoivat olla ohi. Yritykset siirtää comanchet reservaatteihin alkoivat 1860-luvun lopulla.
[muokkaa] Kulttuuri
Suurin osa comanchien asuttamasta alueesta oli kuivaa tasankoa, jota halkoivat vain muutamat suuret joet kuten Cimarron River, Pecos River, Brazos River ja Red River. Näiden jokien vesi oli usein liian likaista juotavaksi, joten comanchet asuivat yleensä pienempien ja kirkkaampien virtojen äärellä. Jokien varsilla kasvavia puita comanchet käyttivät suojien rakentamiseen.
Comanchet elivät kartionmuotoisissa tiipiissä. Ne koostuivat katajasta tai männystä valmistetuista tangoista. Päällys tehtiin yhteen ommelluista puhvelinnahoista. Nahat levitettiin aluksi maahan ja niistä kaavittiin liha luusta tehdyillä kaapimilla. Sen jälkeen nahat jätettiin aurinkoon kuivumaan. Karvojen kaapimisen jälkeen nahat upotettiin veteen useaksi päiväksi. Sen jälkeen niihin hierottiin eläinten rasvasta, aivoista ja maksasta tehtyä sekoitusta, jotta ne pehmenisivät.
[muokkaa] Lasten kasvatus
Lapset oppivat tarvitsemansa taidot seuraamalla aikuisten esimerkkiä. Heti kävelemään opittuaan comanchetyttö seurasi äitiään leirin päivittäisissä askareissa. Myös äidin sisaret osallistuivat lapsen kasvattamiseen. Tytölle annettiin nahasta tehty nukke, jolle hän itse valmisti vaatteet.
Pojat oppivat ratsastamaan ennen kuin osasivat kävellä. Neljän tai viiden vuoden ikäisen pojan oletettiin jo osaavan käsitellä hevosta. Viisi- tai kuusivuotiaana pojalle annettiin pieni jousi ja nuolia. Kun isä oli metsästämässä tai sotaretkellä, poikaa opetti rastsastamisessa ja ampumisessa usein hänen isoisänsä. Isoisä kertoi pojalle myös omasta lapsuudestaan sekä comanchekansan historiasta ja tarustosta. Kasvettuaan hiukan pojat metsästivät lintuja ja muuta pientä riistaa. Heitä rohkaistiin metsästystaitojen opetteluun ja yhteistyöhön.
[muokkaa] Ruoka
Comanchet olivat metsästäjä-keräilijöitä. Tasangoille muutettuaan ravinnonhankinnan pääpaino siirtyi metsästykseen. Metsästys oli pääasiassa miesten tehtävä, kun aikaisemmin ruoan keräämisestä olivat huolehtineet sekä miehet että naiset yhdessä. Comanchet metsästivät puhveleita, biisoneita, hirviä, mustakarhuja, antilooppeja ja peuroja. Kun riistaa oli vähän, miehet metsästivät villejä mustangeja tai omia hevosiaan. Myöhemmin comanchet ryöstelivät karjaa texasilaisilta tiloilta. Kalaa tai lintuja he eivät syöneet kuin hätätapauksessa. Nälkää nähdessään comanchet saattoivat syödä mitä tahansa: haisunäätiä, rottia, liskoja, sammakoita tai heinäsirkkoja. Ruoanvalmistuksesta huolehtivat naiset, jotka myös keräsivät villejä hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä, marjoja ja juuria. Kaupankäynnillä comanchet saivat maissia, kuivattua kurpitsaa ja tupakkaa.
Yleensä liha paahdettiin tulella tai keitettiin. Keittääkseen kuivattua lihaa ja kasviksia naiset kaivoivat maahan kuopan, jonka he peittivät eläinten nahoilla ja täyttivät vedellä. Veteen pantiin kuumia kiviä, kunnes se kiehui. Myöhemmin comanchet vaihtoivat espanjalaisilta kupari- ja rautakattiloita. Puhvelinliha saatettiin maustaa marjoilla, hunajalla ja pähkinöillä.
Comanchet söivät yleensä kevyen aterian aamulla ja tukevamman illallisen. Päivän aikana he söivät silloin kun sattuivat olemaan nälkäisiä. Muiden tasankojen intiaanien tavoin comanchet olivat hyvin vieraanvaraisia ja valmistivat aterian aina, kun vieras saapui kylään. Tämä johti luuloon, jonka mukaan comanchet söisivät yötä päivää. Ruokaa myös uhrattiin Suurelle hengelle hautaamalla se maahan. Comanchelapset söivät pemmikaania, joka oli pääasiassa maukasta ja ravinteikasta ruokaa sotaretkiä varten. Sitä syötiin vain silloin, kun miehillä ei ollut aikaa metsästää tai muuta ruokaa oli vähän.
[muokkaa] Vaatetus
Comanchien vaatteet olivat yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä. Miehet käyttivät nahkavyötä ja lannevaatetta. Vyöhön sidottiin myös löysät, peurannahasta valmistetut lahkeet, jotka ulottuivat alas mokkasiineihin saakka. Mokkasiineissa oli paksusta puhvelinnahasta valmistetut pohjat ja pehmeämmät peurannahkaiset päälliset. Miehet eivät käyttäneet ylävartalonsa peittona vaatteita muulloin kuin talvella, jolloin he käyttivät lämpimiä puhvelin-, suden-, karhun- tai kojootinnahasta valmistettuja vaatteita ja polvipituisia saappaita. Nuoret pojat kulkivat yleensä ilman vaatteita muulloin kuin kylmällä säällä. Kahdeksan- tai yhdeksänvuotiaina pojat alkoivat käyttää aikuisten vaatteita.
1800-luvulla kudotut kankaat syrjäyttivät nahkaiset lannevaatteet, ja miehet alkoivat käyttää löysiä nahkapaitoja. Paidat, housut ja mokkasiinit koristeltiin usein. Comanchenaiset käyttivät pitkiä peurannahkaisia asuja. Niissä oli pitkät ja laajat hihat ja koristeina metallinpaloja ja helmiä. Jalkineina myös naisilla oli mokkasiinit. Talvella asusteina oli samanlaisia lämpimiä vaatteita kuin miehilläkin. Päinvastoin kuin pojat, comanchetytöt eivät kulkeneet alastomina, vaan heidät puettiin lannevaatteisiin niin pian kuin he kykenivät kävelemään. 12- tai 13-vuotiaina tytöt saivat aikuisten vaatteet.
Comanchemiehet olivat ylpeitä hiuksistaan, joita he leikkasivat vain harvoin. Hiuksia harjattiin ja rasvattiin.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Comanche Nationin sivut (englanniksi)
