Catullus

Wikipedia

Catullus

Gaius Valerius Catullus (n. 87/84 eaa., Verona – n. 54 eaa., Rooma) oli roomalainen runoilija. Häneltä on säilynyt runoteos Carmina (suomennettu nimillä Laulujen kirja ja Kaikki runous). Siinä on 113 Catulluksen runoa ja kolme muuta runoa. Catullus tunsi hyvin kreikkalaista kulttuuria. Hän kirjoitti rakkaudesta ja yhteiskunnallisista suhteista.

[muokkaa] Elämä ja runot

Catullus saapui Roomaan opiskelemaan 22-vuotiaana.Tavoitteena lienee ollut ura perinteisenä, tasavaltaa palvelevana virkamiehenä.Catulluksen isä oli varakas, joten pojalla ei ollut taloudellisia huolia. Catullus antautuikin seuraelämän ja runouden vietäviksi. Hänen elämänsä osui Rooman tasavallan lopun aikoihin, jota sävyttivät yhteiskunnalliset myllerrykset ja huoli perinteisten roomalaisten hyveiden uhanalaisuudesta. Roomalaisina hyveinä pidettiin säästäväisyyttä ja yksinkertaista työn ja velvollisuuksien täyttämää elämää. Politiikassa väkivallan ja lahjonnan käyttö lisääntyi optimaattien ja populaarien kamppaillessa vallasta. Tässä maailmassa liikkui myös nuori Catullus ja sieltä hän ammensi myös aiheet runoteoksiinsa.

Catulluksen tulisen lemmen kohde ja runojen aihe oli Lesbia-niminen nainen. Tosielämässä Lesbia lienee ollut ylhäistä roomalaista sukua ja nimeltään Clodia. Hän oli Catullusta kymmenen vuotta vanhempi ja huonomaineinen. Clodian aviomies oli vaimoaan kymmenen vuotta vanhempi ja Catullus kutsui häntä aasiksi. Clodia oli kuitenkin kauneudeltaan yleisesti tunnettu koko Roomassa. Intohimonsa huumaa Catullus kuvailee näin (käännös Päivö Oksala):

Lempeen Lesbia yhdy onnen hurmaan! Vanhain juorut on liian pikkumaiset,siks ei piitata niistä pennin vertaa. Laskee päivä ja taasen uusi koittaa. Kerran kun elonpäivä pieni päättyy, meidän ikiunta maata täytyy...

Clodian ja Catulluksen suhde ei ollut tasaveroinen. Se mikä nuorelle runoilijalle oli polttavaa ja kuluttavaa intohimoa, oli kokeneelle ylhäisönaiselle ohimenevä episodi. Niinpä epäilys valtaa runoilijan mielen ja hän kuvailee tilannetta runossa LXX:

"Ei kera muiden niin halukas ole naiseni naimaan kuin minun kanssani vain, jos kosis Juppiterkin. Naisen lausuma tuo sana kiihkeän lempijän korvaan talleta tuulen tai vierivän veen vilinään" (käännös Päivö Oksala).

Catulluksen huoli ei ollut turha, kun hän matkusti Veronaan tapaamaan isäänsä, saapui sinne tieto, että Clodia oli löytänyt uuden rakastajan, runoilijan ystävän Rufuksen.

Runoilijan intohimon palo alkaa muuttua vihaksi, mutta edelleenkään hän ei voi irrottautua vanhasta intohimonsa kohteesta. Catullus lohduttautuu sillä, että Lesbia muistaa sentään herjata häntä: (suom. Päivö Oksala)

"Lesbia parjaa vain mua, rauhaan ei jätä koskaan.Antaa pääni mä voin:lempeä hehkuvi hän. Mistä sen päättelen? Koska mä myös kiroan hänet myötään.Antaa pääni ma voin:lempeni jatkuva on." (runo XCII).

Jonkinlaista lähestymistä rakastavaisilla tapahtuu, mutta entistä kiihkoa he eivät saa syttymään. Halveksuen Catullus toteaa Clodian etsivän itselleen miehiä

"kujilta ja kadunkulmista...turmellakseen heidän nuoruudenvoimansa".

Runoilija rukoilee lopulta jumalia armahtamaan raadeltua sieluaan runossa LXXVI:

"Jos jumalat, tapa armahtaa on taivain valtain, tai avun vihdoinkin kuoleman kautta he suo, kurjan puoleen jo katse luokaa, jos elin oikein, viekää turmani pois, hirveä tautini myös, rutto se ryömien käy kuin halvaus suonia syöden, kauas karkottaa rintani riemut jo pois. En sitä pyydä, että hän lempeen vastata voisi, tai mikä turhaa on, että hän tahraton ois..." (suom. Päivö Oksala).

Catullus kuoli noin 30-vuotiaana.

Paitsi intohimoisesta suhteestaan Clodiaan, kirjoitti Catullus myös muista aiheista. Runossa XII hän kertoo ystävistään, runossa L homoseksuaalisista suhteista, lisäksi hän pilkkaa runoissaan aikansa poliitikkoja kuten Ciceroa.Myös yksivallan tavoittelijat Pompeius ja Caesar saavat osansa. Jälkimmäisestä runoilija toteaa, että ei kärky tämän suosiota eikä myöskään halua tietää tästä mitään. Toisaalla hän puolestaan suree kuollutta veljeään. Lisäksi hän pilkkaa aikansa nousukkaita, jotka rahvaanomaisen taustansa peittääkseen puhuvat latinaa "kreikkalaisittain". Catullus tunsi hyvin myös aikansa kirjallisuutta ja käänsi Sapfon, tuon lähes myyttisen kreikkalaisen naisrunoilijan teoksia latinaksi.

Toisin kuin omanaikansa suosikkirunoilija Ennius, Catullus ei ollut kiinnostunut sankarillisista aiheista. Hän eli maailmassa,jossa kiinnostavimpia asioita olivat runous ja rakkaus.Catulluksen ystäväpiiriin kuuluivat hänen entinen opettajansa, runoilija Valerius Cato ja elämäkertakirjailija Cornelius Nepos. Myöskään vanhat roomalaiset hyveet tasavaltaa palvelevana virkamiehenä ja roomalaisen sotilaskunnian vaalijana eivät puhutelleet Catullusta. Hän oli intohimojen rikkirepimä sisäistä maailmaansa ja elämäänsä kuvaillut taiteiljanero. Cicero piti hänen runojaan nuorisolle sopimattomina, mutta hän innoitti ainakin Ovidiusta, Horatiusta ja Vergiliusta. Koska jotkut Catulluksen runoista ovat varsin suorasukaisia, ovat ne myös joidenkin nykyajan lukijoiden mielestä siivottomia.

[muokkaa] Teosten löytyminen

Vuonna 900 Veronan piispa Ratherius kertoo saarnoissaan lukeneensa "epähurskaita kirjoituksia". Kirjoitukset olivat uuden löydön, Catulluksen kirjoittamia runoja. Kirjoitukset painuivat uudelleen unholaan, mutta nousivat esiin jälleen kolmannentoista vuosisadan lopulla käsikirjoituksessa, jota kutsuttiin nimellä "Codex Veronensis". Ensimmäiset humanistit tutkivat sitä innokkaasti , muiden mukana Petrarca. Kirjojen keräilijä Coluccio Salutati laaditutti siitä useita kopioita. Valitettavasti "Codex Veronensis" on sittemmin kadonnut. Oxfordissa on tallella luultavasti suoraan "Codex Veronensiksesta" otettu kopio, ja sitä pidetään myös parhaana kopiona. Pariisissa on säilytetty vuodelta 1375 peräisin olevaa codex Sarmagermanensista ja Vatikaanissa on tallessa codex Romanus. Ranskasta löytyy ainoastaan häälaulun sisältävä käsikirjoitus codex Thuaneus, joka ainoana käsikirjoituksena tuntee säkeen 14. Painettuna Catulluksen runoja ilmestyi ensimmäistä kertaa Venetsiassa vuonna 1472.

[muokkaa] Vaikutus nykyajan kulttuuriin

Catullus on inspiroinut renessanssiajasta saakka kirjailijoita. Ranskassa häntä piti esikuvanaan muiden muassa Francois Rabelais ja Musset.Englantilaisella kielialueella Catullus on vaikuttanut Miltoniin, Swiftiin, Tennysoniin ja Byroniin. Vuonna 1948 ilmestyi Wilderin romaani "The Ides of March", jossa seikkailevat Catullus, Cicero, Lesbia ja Caesar. Saksalaisessa kulttuuripiirissä Catullus on inspiroinut muiden muassa Schilleriä ja Heinrich Heineä.

Musiikissa Catulluksen runouteen perustuu Monteverdin sävellys "Lamento di Arianna". Karl Orff on säveltänyt Catulluksen teosten pohjalta sävellykst "Catulli carmina" vuonna 1931, "Ludi scaenici Catulliani" vuonna 1943 ja vuonna 1951 häälaulujen pohjalta teoksen "Trionfo di Afrodite".