Bosnian kansanmurha
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. |
| Tarkennus: Lähteitä ei ole lainkaan merkitty, vaikka aihe on monin tavoin kiistanalainen. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Bosnian sodan aikana serbit aikoivat hävittää bosniakit (muslimit) kansana pois koko Bosnia-Hertsegovinasta tappamalla, karkottamalla ja pelottelemalla pakoon. Tämä Bosnian kansanmurha tapahtui mm. keskitysleireillä, joukkomurhissa, verilöylyissä ja joukkokarkotuksissa. Kansanmurhasta vastuussa ovat Bosnian serbitasavallan johtajat kuten Radovan Karadžić ja sotilasjohtajat, esimerkiksi kenraali Ratko Mladić.
Bosnian muslimit ja kroaatit joutuivat raa'an etnisen puhdistuksen kohteeksi. Serbit surmasivat sodassa arviolta 100 000-250 000 henkeä. Pelkästään Srebrenicassa serbit tappoivat 7779 ihmistä kesäkuussa 1995. Sarajevon piirityksessä kuoli arviolta 12 000.
[muokkaa] Etniset puhdistukset
Serbit käyttivät Bosnian muslimeihin ja kroaatteihin kohdistuneista murhista ja karkotuksista nimeä etninen puhdistus. Puhdistuksien tarkoituksenahan oli kansaltaan yhtenäisen Suur-Serbian luominen. Vaikka Bosnia-Hertsegovinan sota näytti ulkopuolisista joskus sekavalta kansallisuuksien mittelöltä, niiden pääjuonena oli Slobodan Miloševićin ja hänen lähipiirinsä suunnittelma ja ohjaama pääasiassa muslimeihin ja kroaatteihin kohdistuva kansanmurha.
Serbien etninen puhdistus aiheutti valtavan pakolaisongelman. Eurooppa sulki pääsyn Kroatiaan paenneilta bosniakeilta, joita oli kroatialaisten mielestä liikaa maassa jo toukokuun lopussa. Kun Kroatia sulki rajansa pakenevilta etnisen puhdistuksen uhreilta heinäkuun alussa 1992, nämä pakenivat Keski-Bosniaan. Bosniassa etnisin puhdistuksiin osallistui tavalla tai toisella noin kolmannes serbeistä. Joistain Serbian kansalaisista tuli "viikonloppuramboja" jotka ryöstelivät ja murhasivat Bosnia-Hertsegovinassa lomillaan. Nämä ja rikolliset saivat palstatilaa jopa Serbian lehdissä. Serbisotilaat eivät heistä pitäneet.
Etnisiin puhdistuksiin kuuluivat ihmisten karkotukset, ryöstöt, murhat, kidutus, silpominen, haavoittaminen, pakkovalta, henkinen kidutus, ihmisten kuljetukset karjavaunuissa, kylien ja kaupunkien polttaminen, sadismi ja raiskaukset sekä nälkiinnyttäminen. Nälkää käytettiin aseena saarrettuja kaupunkeja ja yksittäisiä vankeja vastaan. Saartoja jatkettiin huolimatta kansainvälisen yhteisön pyynnöistä lopettaa saarrot.
Ennen kuin serbit valloittivat kaupungin jonka halusivat puhdistaa, he tulittivat säälittä muslimien ja kroaattien asuinalueita tykein, raketein ja kranaatinheittimin. Ihmisille annettiin puoli tuntia aikaa pakata tavaransa, niskuroijat ammuttiin. Monesti muslimikylä puhdistettiin siten, että tshetnikit saartoivat kylän ja hakivat ihmiset kodeistaan pääaukiolle. Miehet eroteltiin omaan ryhmäänsä, lapset, naiset ja vanhukset toiseen. Uhrien kodit ryöstettiin ja poltettiin tai räjäytettiin, koska haluttiin estää heidän paluunsa. Naiset, lapset ja vanhukset ajettiin jalkamarssille, jonka kestäessä heitä ammuttiin tai heidät saatettiin ajaa miinakentille. Karkotettavat saatettiin panna junaan. Miehet otettiin vangiksi, heidän johtohenkilönsä murhattiin ja loput vietiin keskitysleireille. Puhdistuksiin kuului myös moskeijoiden räjäyttäminen useissa kaupungeissa.
Muslimien johtohenkilöt pyrittiin murhaamaan. Tappamisella saatiin aikaan pakokauhu, sillä ihmiset lähtivät herkästi pelon takia pakoon. Muslimieliitistä laadittiin tappolistoja. Monissa tapauksissa naapurikylän tyhjentäminen ajoi kylien asukkaat pois. Joillakin paikkakunnilla tshetnikit, joista osa oli rikollisia, tappoivat puolustuskyvyttömiä ihmisiä, koska se oli heistä hauskaa. Verilöylyjen tarkoitus oli pelotella muiden kylien asukkaita pakoon. Kun bosniakki ajettiin pois, hän joutui allekirjoittamaan todistuksen, jossa luopui talostaan, rahoistaan, autostaan ja muusta omaisuudestaan. Joskus omaisuuden sai myydä serbeille pilkkahintaan. Karkotettavat joutuivat maksamaan karkotustodistuksista, kuljetuksistaan jne. kiskurihintoja mm. Serbian Punaiselle Ristille. Serbialueiden kaupungeissa bosniakit ja kroaatit joutuivat kestämään vainoa, joka ilmeni töistä erottamisina, kotien ryöstelyinä, kaupungista poistumiskieltoina, puhelimen ja auton käyttökieltoina, uintikieltoina ja niin edelleen.
Aluksi kertomuksia Bosnia-Hertsegovinan julmuuksista ei uskottu tai ne haluttiin sivuuttaa. Kun Bosnia-Hertsegovinan hallitus kertoi YK:n pääsihteerille bosniakkeihin kohdistuneista julmuuksista, pääsihteeri ei uskonut tätä. On väitetty, että länsivallat olisivat olleet tietoisia keskitysleireistä jo varhain, mutta eivät halunneet aluksi puuttua asiaan.
[muokkaa] Cerskan etninen puhdistus
Cerskan etnisen puhdistuksen tekivät Bosnian serbijoukot maaliskuussa 1993, jolloin alueen väestö ajettiin Srebrenicaan joka muuttui pian valtavaksi pakolaisleiriksi. Sitä ennen bosniakkien halluussa oleva Cerska oli ollut pitkään saarrettuna kunnes serbit hyökkäsivät kaupunkiin 5. maaliskuuta 1993. Jotkut pakenivat 48 tunnissa metsien läpi Tuzlaan. Cerskasta siirtyi väkeä myös Konjevic Poljeen. Itä-Bosniassa sijaitsevan Cerskan kodit ja suuremmat rakennukset tuhottiin tai niitä vaurioitettiin polttamalla ja räjäyttämällä.
[muokkaa] Karadžićin sanat Bosnian parlamentille sodan alkaessa
Radovan Karadžić oli eräs Bosnian serbitasavallan perustajista ja Bosnian serbitasavallan presidentti. Suurin osa Karadžićin puheista on virallista propagandaa, jossa syytetään muita kansallisuuksia hirmutöistä, joita serbit itse tekivät. Karadžić sanoi Bosnian parlamentille sodan alkaessa 4. maaliskuuta 1992:
- ..."Tie jolle haluatte viedä Bosnia-Hertsegovinan on sama
- valtatie helvettiin jonka Slovenia ja Kroatia valitsivat. Älkää ajatelko
- niin että ette vie Bosnia-Hertsegovinaa helvettiin ja muslimeja tuhoon ...
- Muslimit eivät kykene puolustamaan itseään, jos sota syttyy täällä" ...
