ALH84001
Wikipedia
ALH84001 (Allen Hills, 1984 #001) on meteoriitti, joka löydettiin 27. joulukuuta 1984 Etelämantereelta Allen Hills -nimiseltä alueelta. Löytöhetkellä sen massa oli 1,93 kg. Meteoriitin löysi yhdysvaltalaiseen meteoriitteja etsineeseen tutkijaryhmään kuulunut Roberta Score.
Vihreää väriä lukuun ottamatta sen arveltiin aluksi olleen tavallinen meteoriitti, joita tutkijaryhmä oli kerännyt alueelta aiemmin jo yli sata. Tutkijat toimittivat meteoriitin saastuttamisen välttämiseksi teflonteipeillä suljetussa muovipussissa Johnson Space Centerin meteoriittilaboratorioon, Houstoniin.
Laboratoriossa meteoriitin vihreä väri näytti tavallisen harmahtavalta, ja meteoriitti siirrettiin jatkosäilytykseen. Kesällä 1988 tehdyissä analyyseissa meteoriitissa ei huomattu mitään erikoista. Meteoriitin ainutlaatuinen luonne alkoi paljastua vasta vuonna 1990, kun David Mittlefehldt huomasi kiderakenteeseen kuulumattomia jyväsiä elektronimikrokoettimella. Hän kuitenkin uskoi analyysinsa olleen virheellinen ja palasi asiaan vasta vuonna 1993 diogeniitteja käsittelevässä artikkelissaan, jossa hän mainitsi myös poikkeavat tulokset meteoriitista ALH84001. Kyseisen artikkelin arvioija vaati hänet tarkastamaan työnsä uudelleen, ja myöhemmin meteoriitti paljastui sen sisältämän rauta(3):n vuoksi olevan peräisin Marsista, eikä suinkaan diogeniitti.
Marsin meteoriitit ovat yleensä suhteellisen nuoria, mutta ALH84001 oli kiinteytynyt pian Marsin synnyn jälkeen noin 4,5 miljardia vuotta sitten ja iskeytynyt Maahan 13 000 vuotta sitten. NASAn tutkijat kiinnittivät tutkimuksissaan huomiota poikkeukselliseen karbonaattimateriaaliin. Pienten kerrostuneiden jyvästen halkaisija oli 25 nanometriä, jotka olivat muodostuneet noin 3,6–1,4 miljardia vuotta sitten, mutta selvästi ennen kuin meteoriitti tuli Maahan. NASAn tutkijat tekivät rohkean oletuksen ja arvelivat karbonaattijyvästen mahdollisesti olleen Marsissa elävien eliöiden valmistamia, koska jos kappale olisi Maasta peräisin, tulkittaisiin jyväset helposti mikrobitoiminnan aikaansaamiksi. Lisäksi tutkijat etsivät polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä eli PAHeja, jotka ovat monirenkaisia molekyylejä, joita mätänevät elämänmuodot tuottavat. NASAn tutkijat saivat muutaman merkin niiden olemassaolosta massaspektrometrillä. Lisäksi tutkijat havaitsivat niiden pitoisuuden kasvavan mentäessä meteoriitin sisäosiin päin, joten ne eivät olleet tunkeutuneet ulkoapäin meteoriittiin Etelämantereella. Muissa Etelämantereelta löydetyissä meteoriiteissa ei ollut ollenkaan merkkejä ulkoapäin tunkeutuneista PAHeista. Eräs ongelma oli, että PAHeja syntyy myös epäorgaanisissa prosesseissa. NASAn tutkijoiden kolmas syy epäillä muinaista elämää oli voimakkaalla elektronimikroskoopilla löydetyt tuhannet makkaranmuotoiset kappaleet karbonaattijyvästen pinnalla. Ne näyttivät kaikin puolin Maan bakteereilta. Niinpä David McKayn ryhmä oletti niiden olevan muinaisia fossiloituneita marsilaisia. Näiden kolmen todisteen valossa Nasa julkisti tuloksensa elokuussa 1996. Tapaus nousi lehtien etusivuille ja televisiokanavien pääuutisiin ympäri maapallon, kun Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton puhui henkilökohtaisesti lehtimiehille ja antoi tutkijoille siunauksensa. McKay kollegoineen kuitenkin korosti, että meteoriitti ei ollut mitenkään sitova todiste elämästä Marsissa. Tutkimus oli vain sopusoinnussa oletetun Marsin elämän synnyn kanssa.
NASAn tutkimus keräsi heti runsaasti arvostelua sen jälkeen, kun tekniset tulokset julkaistiin Science-lehdessä. 50 nanometrin kokoiset karbonaattimakkarat paljastuivat sadasosankokoisiksi useimmista Maan bakteereista (mahdollisten nanobakteerien kokoisia) lukuisten muiden vastaväitteiden lisäksi, kuten yksikään bakteeri ei ollut "jakautumisvaiheessa", karbonaattijyväset olivat muodostuneet elämälle liian kuumissa oloissa (650 astetta, NASA kuitenkin kiisti näin korkean lämpötilan) ja PAHien saastuminen oli mahdollista. Meteoriitin arvioidaan kuitenkin lähteneen Marsista aikana, jolloin siellä oli runsaasti vettä.
