Albert Collins

Wikipedia

Albert Collins (1. lokakuuta, 1932 - 24. marraskuuta, 1993) oli amerikkalainen blues-kitaristi ja -laulaja.

Collins syntyi Texasin Leonassa. Hän oli toisen kuuluisan blues-muusikon, Lightin' Hopkinsin, kaukainen sukulainen. Collinsin perusti ensimmäisen yhtyeensä vuonna 1952, ja pari vuotta myöhemmin hän sai olla monissa Houstonin clubeissa jo illan pääesiintyjänä. 1950-luvun lopussa Collins valitsi Fender Telecasterin soittimekseen. Myöhemmin hänet on tunnettu lempinimellä "Master of Telecaster". Collins kehitti soittoonsa erittäin persoonallisen soundin, johon kuuluu helposti tunnistettava äänenväri sekä voimakas dynaaminen vaihtelu. Lisäksi Collins käytti omia vireitään (erilaisia mollivirityksiä) sekä capoa (5:llä, 7:llä tai 9:llä nauhalla). Laulajana Collins on tyyliltään myös ilmeikäs, joskin hänen maineensa perustuu enemmän kitaransoittoon.

Vuonna 1960 Collins teki ensimmäiset levytyksensä, joukon singlejä. Kahdeksan vuotta myöhemmin nyt San Franciscoon asettautunut Collins pääsi levyttämään ensimmäisen albuminsa Canned Heat -yhtyeen jäsenten tuella. Vuonna 1978 Collins levytti ehkä tunnetuimman levynsä nimeltä Ice Pickin'. 1980-luvulla Collins oli jo saavuttanut suuren maineen blues-muusikkona, ja hän matkusteli yhtyeineen ympäri maailmaa käyden usein Japanissa asti. Hän esiintyi myös Suomessa.

Vuonna 1993 Collinsilla todettiin olevan keuhkosyöpä, ja hän kuoli muutamia kuukausia myöhemmin.

Collins on persoonallisella soundillaan antanut vaikutteita monille blues-artisteille. Näihin kuuluvat ainakin Robert Cray, Debbie Davies, Stevie Ray Vaughan, Jonny Lang, Susan Tedeschi sekä Kenny Wayne Shepherd. Myös Jimi Hendrix mainitsi jo 1960-luvulla eräässä haastattelussa Albert Collinsin olevan hänen mielestään yksi maailman parhaita kitaristeja.