Stevie Ray Vaughan
Wikipedia
Stephen "Stevie" Ray Vaughan, (s. 3. lokakuuta 1954, Texas - k. 27. elokuuta 1990, Wisconsin) oli amerikkalainen blues-rock-kitaristi ja laulaja. Vaughan teki läpimurron vuoden 1983 debyyttilevyllään ja on varsinkin kuolemansa jälkeen saanut mainetta yhtenä suurimmista kitarasankareista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä ja ura
[muokkaa] Uran alkutaipaleet
Stevie Ray Vaughan aloitti kitaransoiton 8-vuotiaana. Treenauskaverinaan hänellä oli isoveli Jimmie Vaughan, josta tuli niin ikään tunnettu blues-kitaristi ja laulaja. Veljekset kasvoivat Dallasissa ja soittivat paikallisissa yhtyeissä. Stevie jätti koulun kesken 17-vuotiaana keskittyäkseen soittamiseen. Hänen ensimmäinen oma yhtyeensä oli Cobras, joka oli kasassa 1970-luvun puolivälissä. Seuraavaksi hän perusti yhtyeen nimeltä Triple Threat, johon kuului jo rumpali Chris Layton, jonka kanssa Vaughan jatkoi yhteistyötä myöhemmillä levyillään. Kun yhtyeen laulusolisti lähti muille teille vuonna 1978, yhtyeen nimeksi vaihtui "Double Trouble". Ryhmän basistiksi vakiintui lopulta Johnny Winterinkin kanssa soittanut Tommy Shannon, ja Vaughan itse otti laulajan tehtävät hoidettavakseen. Yhtyeestä tuli pian Texasin suosituimpia, vaikkei se ollut vielä levyttänyt mitään. Vaughan pääsi vuonna 1982 mukaan David Bowien levylle Let's Dance. Hän kuitenkin jätti yhteistyön Bowien kanssa tämän levytyksen jälkeen keskittyäkseen soolouraansa.
[muokkaa] Debyyttilevy
Ensimmäinen soololevy, Texas Flood, ilmestyi vuonna 1983. Melkein kolmekymmenvuotias Vaughan oli tässä vaiheessa jo kypsynyt artistina, ja debyyttilevy nosti hänet heti suureen maineeseen. Levyn materiaali koostui enimmäkseen bluesista tai blues-rockista, mutta mukaan on mahtunut myös laajemmin rock-perinteestä ammentavia kappaleita kuten levyn avaava Vaughanin oma rock and roll -kappale, "Love Struck Baby". Levyn nimikkoraita on sovitus vanhasta blues-kappaleesta, ja siinä tulee esille Vaughanin persoonallinen, joskin hyvin vahvasti Albert Kingiltä vaikutteita saanut, blues-soittotyyli. Vaughanin vahva kitarasoundi liittyy osaksi hänen käyttämiinsä hyvin paksuihin kieliin. Maininnan arvoinen raita debyyttilevyltä on myös "Rude Mood", joka on yksi levyn kolmesta instrumentaalikappaleesta. Tässä temmoltaan erittäin nopeassa kappaleessa Vaughan pääsee näyttämään teknistä osaamistaan, joka on muihin blues-rock -kitaristeihin verrattuna aivan omalla tasollaan. Tietenkään bluesmaisessa musiikissa soiton nopeutena näkyvä tekninen taituruus ei auta kovin pitkälle, mutta Vaughan osoitti, että pitkälle vietyä teknistä osaamista on mahdollista soveltaa myös blues-rockin piirissä. Vanhoista blues-artisteista Vaughanin debyyttilevylle saivat coverinsa Howlin' Wolf sekä Buddy Guy, joiden kappaleita Vaughan esitti myös myöhemmillä levyillään. Levyn toinen raita on Vaughanin tunnetuimpiin kuuluva, "Pride and Joy", joka julkaistiin singlenä. Muiden ansioidensa ohella voidaan nähdä, että Vaughanin debyyttilevy oli voittamassa bluesille taas selvästi edellisvuosia enemmän yleisöä 1970-luvun taantuman jälkeen.
[muokkaa] Kaksi seuraavaa levyä ja romahdus
Toinen levy, Couldn't Stand the Weather, ilmestyi vuotta myöhemmin. Se ei ole saanut yhtä varauksettomia kehuja kuin debyyttilevy. Vaughanin omaa materiaalia on siinä mukana varsin vähän. Näistä merkittävimmät ovat levyn avaava instrumentaaliraita, "Scuttle Buttin'" sekä levyn nimikkoraita, joka on suoraviivainen rock-kappale. Levyllä on myös cover-versio Jimi Hendrixin tunnetuimpiin kuuluvasta kappaleesta "Voodoo Child (Slight Return)" sekä Guitar Slimin tunnetuin kappale, "Things that I Used to Do". Levyn päättää Vaughanin säveltämä instrumentaalikappale, jossa hänen ilmaisunsa laajentuu yllättäen perinteisen jazzin puolelle. Kolmannella levyllä, Soul to Soul (1985), Double Troubleen liittyy mukaan kosketinsoittaja Reese Wynans (yhtyeen nimeä ei kuitenkaan vaihdettu takaisin Triple Threatiksi). Levylle on otettu mukaan nyt myös puhallinsoittimia, joilla soundia laajennetaan blues-rockista perinteisemmän rhythm and bluesin puolelle. Mukana on ensimmäistä kertaa säveltäjä Doyle Bramhall, jonka kanssa Vaughan jatkoi yhteistyötä myös myöhemmin. Vaughanin neljästä sooloalbumista Soul to Soul on saanut vähiten kehuja, vaikkei levyä pidetäkään epäonnistuneena. On epäilty, että tässä vaiheessa Vaughanin tuotannossa heijastuivat jo selvästi hänen suuret alkoholi- ja huumeongelmansa. Ongelmista huolimatta vuonna 1986 ilmestyi live-albumi, Live Alive, ja vuonna 1987 yhtye lähti vielä laajalle Amerikan kiertueelle. Tämä kiertua kuitenkin loppui ennen aikojaan Vaughanin jouduttua katkaisuhoitoon. Yhtye vietti nyt vuoden ajan hiljaiseloa.
[muokkaa] Comeback
Seuraava levy, In Step, ilmestyi vuonna 1989 Vaughanin selvittyä päihdeongelmistaan. Nyt absolutistiksi ryhtynyt Vaughan onnistui tekemään levyn, jota pidetään yleisesti hänen parhaanaan heti debyyttilevyn jälkeen. Levy menestyi myös kaupallisesti edeltäjiään paremmin (nousten albumilistalla sijalle 33) ja voitti grammy-palkinnon sarjassa "contemporary blues records". Musiikillisesti levyllä jatketaan varsin samoilla linjoilla kuin aiemminkin. Levy alkaa rock and roll -kappaleella ja sen jälkeen seuraa perus-rockia ja blues-klassikoita. Levyn lopussa on pitkä jazz-vaikutteinen raita. Wynans on edelleen koskettimissa ja puhallinsektio on mukana parilla raidalla. Levyllä on kolme Bramhallin kanssa sävellettyä Vaughanin omia elämänvaiheita heijastavaa rock-kappaletta, joista varsinkin "Tightrope" on tullut suosituksi. Debyyttilevyn tapaan Buddy Guyltä ja Howlin' Wolfilta on molemmilta mukana cover-kappale (Vaughan ei kuitenkaan Buddy Guyn kappaleessa "Leave my little Girl alone" innostu alkuperäisesityksen tavoin huutamaan äänijänteitään käheiksi, vaan tyytyy hillitympään tulkintaan).
[muokkaa] Uran loppu
Vaughanin viimeiseksi jäänyt levy oli Vaughan Brothers -nimellä julkaistu rock-henkinen levy, Family Style, jonka hän teki yhdessä isoveljensä Jimmien kanssa. Jimmie oli soittanut 1970-luvun lopulta alkaen Fabulous Thunderbirds -nimisessä blues-rock -yhtyeessä, jonka varhaiset levyt ovat myöhemmin kohonneet erittäin arvostetuiksi. Levy Family Style on tyyliltään Stevie Rayn aiempia levyjä kevyempää rockia. Molemmat veljeksistä vuorottelevat laulajan roolissa. Ennen levyn julkaisua Stevie kuitenkin menehtyi helikopterionnettomuudessa Wisconsinissa Elokuun 27. 1990 palatessaan konsertista, jossa hän oli veljineen esiintynyt Eric Claptonin ja Buddy Guyn kanssa.
Kenties legendaarisimman valkoisen blues-rock kitaristin ennenaikainen kuolema tuntui ihmisistä sitäkin traagisemmalta, kun hän oli onnistunut vasta edellisenä vuonna samaan elämänsä hallintaan. Jimmie Vaughanin kanssa tehty levy julkaistiin kohta Stevien kuoleman jälkeen. Myöhemmin Jimmie Vaughan kirjoitti kappaleen "Six Strings Down" veljensä muistoksi ja aloitti oman soolouransa. Kuoleman jälkeisenä vuonna 1991 julkaistiin vielä aiempien albumeiden levytyssessioiden jäljiltä ylijääneistä kappaleista viides Vaughanin uutta levytysmateriaalia sisältänyt albumi, The Sky is Crying. Se koostuu enimmäkseen vanhojen blues-klassikoiden ja erilaisten instrumentaalikappaleiden uusista sovituksista.
[muokkaa] Muuta
- Vaughan yleensä soitti vuoden 1962 Fender Stratocasteria. Tätä lempikitaraansa hän kutsui nimellä "Number One".
- Vaughanin sanotaan laittaneen liimaa sormiinsa helpottaakseen soittamista paksuilla kielillä. Hän myös käytti puolisävelaskeleen verran alaspäin laskettua viritystä.
- Debyyttilevyn kappaleeseen "Testify" on usein virheellisesti merkitty säveltäjäksi "G.Clinton/D.Taylor", mutta kyseessä on oikeasti Isley Brothersin kappale vuodelta 1965. Kappaleen alkuperäisessä levytyksessä kitaristina oli Jimi Hendrix. Parliamentillä on samanniminen kappale, mikä on aiheuttanut sekaannusta kappaleen säveltäjistä.
[muokkaa] Studioalbumit
- Texas Flood (1983)
- Couldn't Stand The Weather (1984)
- Soul To Soul (1985)
- In Step (1989)
- Family Style (esittäjäksi merkitty "Vaughan Brothers") (1990)
- The Sky Is Crying (1991, ylijääneestä materiaalista koostettu postuumi albumi)
[muokkaa] Muita julkaisuja
- Live Alive (1986)
- In The Beginning (1992)
- Greatest Hits (1995)
- The Essential Stevie Ray Vaughan and Double Trouble (1995)
- Live at Carnegie Hall (1997)
- The Real Deal: Greatest Hits Volume 2 (1999)
- Albert King with SRV (1999)
- Blues At Sunrise (2000)
- SRV (3 CD + 1 DVD) (2000)
[muokkaa] DVD:t
- Live at the El Mocambo (1991)
- Live From Austin, Texas (1995)
- A Tribute to Stevie Ray Vaughan (1995)
- Live at Montreux 1982 & 1985 (2000)
[muokkaa] Esiintymiset Suomessa
- Kulttuuritalo, Helsinki (27. maaliskuuta 1984)
- Urheilutalo, Oulu (29. maaliskuuta 1984)
- Pori Jazz, Pori (11. heinäkuuta 1985)
- Kuusrock, Oulu (17. heinäkuuta 1988)
