Yrjö I (Kreikka)

Wikipedia

Yrjö I

Yrjö I (kreikaksi Georgios, 24. joulukuuta 1845, Kööpenhamina – 18. maaliskuuta 1913) oli helleenien (Kreikan) kuningas 1863–1913.

Yrjö tunnettiin Tanskan prinssi Vilhelminä ennen valtaannousuaan. Hän oli Tanskan kuninkaan Kristian IX:n ja kuningatar Louisen (saks. Luise von Hessen-Kassel) toinen poika. Hänen sisarensa naitettiin Englannin Edvard VII:lle ja Venäjän Aleksanteri III:lle.

Britit nimittivät hänet Kreikan valtaistuimelle vallankumouksen syöstyä vallasta kuningas Oton 1862. Kreikan kansalliskokous valitsi hänet 30. maaliskuuta 1863 kuninkaaksi ja hänet kruunattiin kuningas Yrjö I:ksi suurvaltojen hyväksynnän jälkeen. 17-vuotias kuningas oppi nopeasti kreikan kielen.

Vuonna 1867 hän nai Venäjän Aleksanteri II:n sisarentyttären, suuriruhtinatar Olgan Konstantinovnan, joka oli kuusitoistavuotias. He saivat kahdeksan lasta jotka naitettiin Euroopan eri hoveihin:

• Konstantin (1868–1923), tuleva Konstantin I
• Yrjö (1869–1957), Marie Bonaparten puoliso
• Aleksandra (1870–1891)
• Nikolai (1872–1938)
• Marie (1876–1940)
• Olga (1881, kuoli 3 kuukauden iässä)
• Andrew (1882–1944), Edinburghin herttua, prinssi Philipin isä
• Kristofer (1888–1940)

Yrjön sisko Maria Fjodorovna (Dagmar) oli Venäjän keisari Aleksanteri III:n puoliso ja Nikolai II:n äiti. Yrjön toinen sisko Aleksandra oli naimisissa Edvard VII:n kanssa ja Yrjö V:n äiti.

Yrjön aikana Kreikkaan liitettiin Joonian saaret, osa Epeirosta ja Thessalia. Hänen aikanaan vuonna 1896 järjestettiin myöskin Ateenassa ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset. Yrjö osallistui avajaisiin ja erehtyi sanomaan, että tästä lähtien maailman urheilijat kokoontuvat aina neljän vuoden välein kisaamaan Kreikkaan, vaikka kisapaikan vaihtumisesta oltiin jo sovittu. Ensimmäisen Balkanin sodan voiton jälkeen hänet salamurhattiin vallatussa Salonikissa 1913. Valtaistuimelle nousi hänen vanhin poikansa Konstantin I.