Werner Herzog

Wikipedia

Werner Herzog (s. 5. syyskuuta 1942, München) on saksalainen elokuvaohjaaja, joka luetaan toisen maailmansodan jälkeisen uuden saksalaisen elokuvan merkittävimpiin tekijöihin. Herzog tunnetaan myös ainoana ohjaajana, joka on pystynyt työskentelemään näyttelijä Klaus Kinskin kanssa lähes viidessä elokuvassa, sekä lukuisista elokuviin liittyvistä tempauksistaan. Lisäksi Herzog on ohjannut joitain oopperoita ja näytellyt elokuvissa.

Herzog asui lapsuutensa maaseudulla, jonne hänen perheensä pakeni sotaa. Omien kertomustensa mukaan hän ei eristyneisyytensä vuoksi nähnyt nuorena yhtään elokuvaa ja käytti ensimmäisen kerran puhelinta vasta 17-vuotiaana. Herzog päätti kuitenkin hyvin varhain ryhtyä elokuvaohjaajaksi ja ryhtyi 15-vuotiaana tekemään elokuvakäsikirjoituksia. Koulun päätyttyä ja maailmaa muutaman vuoden kierrettyään Herzog palasi Saksaan ja teki ensimmäisen lyhytelokuvansa Herakles (1962). Hän tuotti ja rahoitti elokuvansa alusta alkaen itse, ensin työskentelemällä esimerkiksi terästehtaalla saadakseen rahaa. Ensimmäisen pitkän elokuvansa Lebenszeichen Herzog teki vuonna 1968, ja hän sai elokuvan käsikirjoituksesta myös Carl Meyer -palkinnon aiemmin vuonna 1964.

Werner Herzog osoitti elokuvissaan alusta alkaen omaperäisyyttä, johon suhtauduttiin ristiriitaisesti. Häntä syytettiin esimerkiksi toisen pitkän elokuvansa Auch Zwerge haben klein angefangen (1970) takia eksploitaatiosta, koska elokuvan näyttelijäkunta koostui kokonaan lyhytkasvuisista ihmisistä. Herzog joutui myös vaikeuksiin äärioikeiston kanssa, koska siellä katsottiin elokuvan kritisoivan fasismia. Vuonna 1972 julkaistiin Aguirre, der Zorn Gottes (1972), jota pidetään usein Herzogin parhaana elokuvana ja innoittajana esimerkiksi Francis Ford Coppolan elokuvalle Ilmestyskirja. Nyt. Sen yhteydessä alkoi myös yhteistyö näyttelijä Klaus Kinskin kanssa, johon Herzog tutustui jo nuorena ollessaan Kinskin asuintoveri. Kaspar Hauserista kertovassa elokuvassa Jeder für sich und Gott gegen alle (1974) puolestaan esiintyi ensimmäisen kerran Herzogin löytämä Bruno S., mielisairas katumuusikko, joka oli omimmillaan herzogilaisessa outsider-henkilön roolissa. Bruno esiintyi myös Herzogin arvostetuimpiin kuuluvassa elokuvassa Stroszek (1977).

Herzog on ehkä elokuviaan paremmin tunnettu eksentrikkona, joka on useammassakin yhteydessä suorittanut erikoisia tempauksia. Vuonna 1974 hän sai kuulla saksalaista elokuvaa auttaneen Lotta Eisnerin sairastumisesta Pariisissa. Nuorena paljon pitkiä matkoja kävellyt Herzog lähti välittömästi kävelemään Münchenistä Pariisiin tavatakseen Eisnerin. Herzog dokumentoi matkansa pitämällä päiväkirjaa, joka on julkaistu kirjana Jäinen matka (Vom Gehen im Eis, 1974). Vuonna 1980 Herzog lunasti lupauksensa ohjaaja Errol Morrikselle, jolle Herzog sanoi syövänsä kenkänsä, jos Morris saisi ensimmäisen elokuvansa valmiiksi. Morris teki dokumentin Gates of Heaven (1978), ja niinpä Herzog söi kenkänsä julkisessa tilaisuudessa, josta dokumentaristi Les Blank teki lyhytelokuvan Werner Herzog Eats His Shoe (1980). Herzog oli aiemminkin tehnyt samanlaisia vetoja: elokuvan Auch Zwerge haben klein angefangen yhteydessä hän lupasi näyttelijöilleen hypätä kaktuspensaaseen, jos he kestävät kuvausten läpi. Hän väittää toteuttaneensa lupauksensa.

1970-luvun lopulla ja 80-luvulla Herzog jatkoi yhteistyötään Kinskin kanssa. Vuonna 1979 syntyi osittain F. W. Murnaun klassikkoelokuvaan perustuva Nosferatu: Phantom der Nacht (1979), ja Georg Büchnerin näytelmästä tehty Woyzeck (1979). Vuonna 1982 valmistui Herzogin kenties kunnianhimoisin elokuva Fitzcarraldo (1982). Kinski näytteli elokuvassa irlantilaista oopperahullua, joka halusi rakentaa oopperatalon keskelle Etelä-Amerikan viidakkoa. Päästäkseen tavoitteeseen hänen piti kantaa valtava höyrylaiva vuoren yli intiaanien avulla päästäkseen käsiksi kumia tuottaviin puihin, joilla hänen oli tarkoitus tehdä rahaa oopperataloa varten. Erikoiseksi elokuvan tekee se, että Herzog ei käyttänyt erikoistehosteita eikä trikkikuvausta vaan toteutti äärimmäisen vaativan laivan kantamisen paikallisten intiaanien avulla. Les Blank dokumentoi tämän ja elokuvan muut monet vaikeudet elokuvassaan Burden of Dreams (1982).

Viimeisen kerran Herzog työskenteli Kinskin kanssa elokuvassa Cobra Verde (1987), jonka jälkeen Kinski kuoli saatuaan valmiiksi elokuvansa Kinski Paganini (1989). Sittemmin Herzog ei ole juuri tehnyt teatterielokuvia vaan on keskittynyt dokumentteihin, joita hän on uransa alusta alkaen tehnyt säännöllisesti. Vuonna 1999 valmistui suosittu dokumentti Mein liebster Feind – Klaus Kinski, jossa Herzog luotasi viha-rakkaus-suhdettaan Klaus Kinskiin. Vuonna 2001 Herzog teki puolestaan fiktioelokuvan Invincible, jonka pääosissa olivat Tim Roth ja suomalainen voimamies Jouko Ahola.

[muokkaa] Filmografia (ohjaajana)

The Wild Blue Yonder (2005)
Grizzly Man (2005) televisiolle
The White Diamond (2004)
Ajan pyörä (Wheel of Time, 2003)
Ten Minutes Older: The Trumpet (osa "Ten Thousand Years Older", 2002)
Invincible (2001)
Pilgrimage (2001) lyhytelokuva
Julianes Sturz in den Dschungel (2000) televisiolle
Mein liebster Feind – Klaus Kinski (1999)
Little Dieter Needs to Fly (1997)
Tod für fünf Stimmen (1995) televisiolle
Die Verwandlung der Welt in Musik (1994) televisiolle
Glocken aus der Tiefe (1993)
Lektionen in Finsternis (1992)
Cerro Torre: Schrei aus Stein (1991)
Jag Mandir: Das excentrische Privattheater des Maharadscha von Udaipur (1991) televisiolle
Echos aus einem düstern Reich (1990)
Giovanna d'Arco (1989) televisiolle
Wodaabe – Die Hirten der Sonne. Nomaden am Südrand der Sahara (1989) lyhytelokuva televisiolle
Les français vus par (1988) televisiominisarja
Les gauloises (1988) lyhytelokuva
Cobra Verde (1987)
Ballade vom kleinen Soldaten (1984) lyhytelokuva televisiolle
Wo die grünen Ameisen träumen (1984)
Gasherbrum – Der leuchtende Berg (1984) lyhytelokuva televisiolle
Fitzcarraldo (1982)
Glaube und Währung (1980) lyhytelokuva televisiolle
Gods Angry Man (1980) televisiolle
Huies Predigt (1980) lyhytelokuva televisiolle
Woyzeck (1979)
Nosferatu: Phantom der Nacht (1979)
Stroszek (1977)
La Soufrière – Warten auf eine unausweichliche Katastrophe (1977) lyhytelokuva
Herz aus Glas (1976)
How much Wood Would a Woodchuck Chuck (1976) lyhytelokuva
Mit mir will keiner spielen (1976) lyhytelokuva
Jeder für sich und Gott gegen alle (1974)
Die große Ekstase des Bildschnitzers Steiner (1974) lyhytelokuva televisiolle
Aguirre, der Zorn Gottes (1972)
Fata Morgana (1971)
Behinderte Zukunft? (1971) televisiolle
Land des Schweigens und der Dunkelheit (1971)
Auch Zwerge haben klein angefangen (1970)
Die fliegenden Ärzte von Ostafrika (1969) lyhytelokuva televisiolle
Maßnahmen gegen Fanatiker (1969) lyhytelokuva
Lebenszeichen (1968)
Die beispiellose Verteidigung der Festung Deutschkreuz (1967) lyhytelokuva
Letzte Worte (1967) lyhytelokuva
Spiel im Sand (1964) julkaisematon lyhytelokuva
Herakles (1962) lyhytelokuva