Viljami Kalliokoski

Wikipedia

Maanviljelysneuvos, maanviljelijä, halsualainen Viljami Kalliokoski (15.05.1894, Halsua - 20.01.1978, Kokkola) oli suomalainen poliitikko. Hän on Suomen historian kuudenneksi pitkäaikaisin kansanedustaja 1922-1945 ja 1948-1962. Hän oli apulaismaatalousministeri ja maatalousministeri kahdeksassa hallituksessa vuosina 1936-1937, 1940-1944 ja 1954-1956. Kalliokoski oli myös mm. eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja 1931-1938, eduskunnan 1. varapuhemies 1938-1940 ja 1950-1954. Lisäksi hän toimi Maalaisliiton puheenjohtajana sotien aikaan, vuosina 1941-1945. Sanomalehti Keskipohjanmaan päätoimittaja hän oli 1930-1938 ja Pellervo-Seuran toimitusjohtaja 1945-1949. Hänellä oli lukuisia luottamustehtäviä erityisesti maatalouden, osuustoiminnan ja kirkon piirissä.

Kalliokoski oli kasvanut Santeri Alkion esikuvan ja nuorisoseuratoiminnan kautta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Kansanedustajauransa alkuvuosina hänet tunnettiin puolueensa sosiaaliradikaaleihin kuuluvana ja oikeistoradikalismin tiukkana vastustajana. Kalliokoski oli puolueessaan ensimmäisiä Lapuan liikkeen julkisia vastustajia. Hänen muiluttamistaan suunniteltiin kesällä 1930, mutta hanke kompastui amatöörimäiseen toteutukseen. Kalliokoski oli myös puolueessaan aktiivisimpia pula-ajan talousongelmien esiintuojia, joten hän ei monen puoluetoverinsa tavoin joutunut kärsimään pulan aiheuttamasta tyytymättömyydestä. Hänen poikkeuksellisen suosionsa äänestäjien keskuudessa näkyi eduskuntavaaleissa 1936, jolloin maalaisliitto sai Kalliokosken kotikunnassa Halsualla historiansa parhaan tuloksen: 91,2 prosenttia äänistä. Lähes kaikki äänet annettiin Kalliokoskelle. Sen sijaan lain kumoamiseen johtanut kieltolakikansanäänestys oli Kalliokoskelle pettymys, sillä hän kannatti kieltolakia sen loppuun saakka.

Sota-aikana hänen vastuulleen hallituksessa kuuluivat asutusasiat sekä elintarviketuotanto. Välirauhan aikana hän ministerinä vastasi siirtoväen asuttamisesta muualle Suomeen sekä jatkosodan aikana takaisin vallattujen alueiden jälleenasuttamisesta. Syksyllä 1944 hänen johdollaan linjattiin vielä kolmas asutusurakka alueluovutusten takia. Myös elintarviketuotannossa sotavuodet olivat dramaattisia, sillä nälänhädän uhka Suomessa oli todellinen sekä keväällä 1942 että 1944.

Kalliokoski ei kuulunut hallituksen sisärenkaaseen, joka käsitteli ulkopoliittisia linjauksia. Siitä huolimatta sodan loppuvaiheissa Kalliokoskea vastustaneen maalaisliiton opposition keulahahmoksi nousi ulkopoliittisiin erimielisyyksiin vedonnut Urho Kekkonen. Kalliokoski kuului ns. vanhojen kasvoihin, joiden ei sallitu asettua ehdolle enää eduskuntavaaleissa 1945. Kalliokosken ja Kekkosen kärjistynyt vastakkainasettelu johti Kalliokosken eroamiseen maalaisliiton johdosta kesken dramaattisen puoluekokouksen kesäkuussa 1945. Eronsa jälkeen Kalliokoski välttyi häntä uhanneelta syytteeltä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Hän oli puolueensa sisällä Kekkosen vastaehdokkaana valittaessa presidenttiehdokasta vuoden 1956 vaaleihin. Vuorostaan puolueensa sisällä oppositioon jäänyt Kalliokoski jatkoi kansanedustajana vuoteen 1962 saakka. Sen jälkeen hän toimi vielä mm. kirkollisissa luottamustehtävissä ja oli kirkkohallituksen jäsenenä ja kirkolliskokouksen varapuheenjohtajana siihen asti korkeimpaan asemaan noussut maallikko evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kalliokoski tunnettiin myös taidokkaana puhujana, jonka puheiden määrän on yli kuusi vuosikymmentä kestäneen julkisen uran aikana arvioitu nousseen viiden ja kymmenen tuhannen väliin.