Valtioneuvoston linna
Wikipedia
Valtioneuvoston linna (aikaisemmin Senaatintalo, nykyinen nimi käyttöön 27. marraskuuta 1918) sijaitsee Senaatintorin laidalla, Helsingissä. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel, sen rakennustyöt alkoivat 1818 ja valmistuivat vuonna 1822.
Linna rakennettiin alkuaan Suomen senaattia varten, joka toimi tiloissa vuodet 1822 - 1918. Itsenäisyyden aikana senaatin paikan otti valtioneuvosto, jonka mukaan talo sai nykyisen nimensä. Nykyään valtioneuvoston linnassa toimivat pääministerin johtama valtioneuvoston kanslia, oikeuskanslerinvirasto ja suurin osa valtiovarainministeriötä.
[muokkaa] Historia
Kun Helsingistä tehtiin 1812 Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, oli sinne rakennettava tilat keskushallintoa varten. Kaupungin jälleenrakennustoimikunnan arkkitehdiksi palkattiin 1816 Carl Ludvig Engel, jonka ensimmäisiä tehtäviä oli suunnitella rakennus senaatille ja keskusvirastoille.
Senaatintalo sijoitettiin Senaatintorin itäpuoliseen kortteliin, joka oli varattu sille Johan Albrect Ehrenströmin asemakaavassa. Rakennustyöt aloitettiin 1818, ja Senaatintorin puoleinen länsisiipi otettiin käyttöön 1822, jolloin senaatti muutti rakennukseen. Eteläsiipi valmistui 1824, itäsiipi 1828 ja pohjoissiipi vasta 1853 Engelin seuraajan Ernst Lohrmannin johdolla. Itäsiipi rakennettiin uudelleen vuonna 1916 Jacob Ahrenbergin suunnitelmien mukaan.
Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin kuoliaaksi linnan toisen kerroksen tasanteella vuonna 1904. Surmapaikalle on myöhemmin kiinnitetty muistolaatta.
[muokkaa] Arkkitehtuuri
Engel suhtautui Senaatintalon suunnitteluun kunnianhimoisesti. Rakennus oli hänen ensimmäinen suuri työnsä Helsingissä, ja sen oli tarkoitus palvella koko Suomen suuriruhtinaskunnan keskushallintoa. Lisäksi Senaatintalo oli ensimmäinen Senaatintorin varrelle noussut uudisrakennus, joten sen tyyli määräsi koko aukion tulevan arkkitehtonisen ilmeen.
Rakennuksen Senaatintorin puoleinen julkisivu edustaa uusklassismille tyypillistä jäsennystä, ja sille on haettu esikuvia pietarilaisista rakennuksista. Julkisivua hallitsevat pylväiden koristama keskirisaliitti päätykolmioineen sekä pilastereilla koristetut sivurisaliitit. Pylväät ovat roomalaistyylisiä, korinttilaisia, mikä tuon ajan arkkitehtuurikielessä symboloi valtiollista mahtia. Kun Engel myöhemmin suunnitteli torin vastakkaiselle puolelle yliopiston päärakennuksen, hän teki sen julkisivusta pääosin identtisen Senaatintalon kanssa, mutta varusti sen sivistystä symboloivilla kreikkalaisilla, joonialaisilla, pylväillä.
Rakennuksen päätykolmiossa on tornikello. Kellokoneiston valmisti Ilmajokisen Könnin kellonrakentajasuvun jäsen Jaakko Könni, ja hän kävi asentamassa sen poikansa kanssa paikoilleen syyskuussa vuonna 1822.
[muokkaa] Sisätilat
Suuresta koostaan ja komeasta ulkonäöstään huolimatta Valtioneuvoston linnassa on vain vähän juhlavia sisätiloja, sillä se suunniteltiin toimistorakennukseksi. Linnan kenties tunnetuimmat tilat ovat Tasavallan presidentin esittelysali sekä pääportaikko, jotka ovat säilyneet lähes muuttumattomina Engelin ajoista asti.
Presidentin esittelysali eli entinen senaatin istuntosali on rakennuksen toisessa kerroksessa, pääovien ja pääaulan yläpuolella. Autonomian aikana senaatti piti salissa yleisistuntonsa kenraalikuvernöörin johdolla. Itsenäistymisen jälkeen salia on käytetti tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteisistuintoihin eli ns. presidentin esittelyihin. Runsaasti koristeltu, marmoroitujen pylväiden ympäröimä ovaalinmuotoinen sali on rakennuksen komein tila.
Autonomian aikana salin päädyssä puheenjohtajan tuolin takana sijaitsi valtaistuin, keisarin vallan symboli, ja sen päällä Venäjän kaksipäinen kotka. Seiniä puolestaan koristivat keisareiden muotokuvat. Itsenäistymisen jälkeen nämä Venäjän vallan symbolit poistettiin salista, ja ne ovat nykyään näytteillä Kansallismuseossa. Nykyisin salin päätyseinällä pidetään istuvan presidentin muotokuvaa ja sivuseinillä entisten presidenttien muotokuvia. Presidentit K. J. Ståhlbergistä J. K. Paasikiveen riippuvat istuntosalissa, heitä uudemmat presidentit on tilanpuutteen vuoksi sijoitettu salin eteishalliin.
Presidentin esittelysalin yhteydessä, Senaatintorin puoleisessa toisessa kerroksessa, sijaitsevat myös valtioneuvoston istuntosali sekä pääministerin virkahuone. Jälkimmäinen, entinen senaatin talousosaston varapuheenjohtajan huone, on hyvin säilynyt esimerkki rakennuksen alkuperäisestä kalustuksesta.
Rakennuksen huomattaviin tiloihin kuului alun perin myös itäsiiven suuri kirjastosali, joka rakennettiin valtionarkistoa varten. Sali kuitenkin purettiin 1916 kun itäsiipi korotettiin kolmikerroksiseksi.
