Valeri Harlamov
Wikipedia
Valeri Borisovitš Harlamov (venäjäksi Валерий Борисович Харламов, s. 14. tammikuuta 1948 – k. 27. elokuuta 1981 Moskovassa, Neuvostoliitossa) oli neuvostoliittolainen jääkiekkoilija, jääkiekkoilun kaksinkertainen olympiavoittaja ja moninkertainen maailmanmestari.
Harlamovia pidetään yhtenä kaikkien aikojen taitavimmista jääkiekkoilijoista. Hän oli tunnetun hyökkäysketjun Mihailov-Petrov-Harlamov vasen laitahyökkääjä. Hän voitti olympiakultaa vuoden 1972 talviolympialaisissa ja 1976 talviolympialaisissa. Hän sai olympiahopeaa vuoden 1980 talviolympialaisissa, jossa Yhdysvaltojen yliopistopelaajista koottu joukkue voitti yllättäen voittamattona pidetyn Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen.
Harlamov oli maailmanmestari vuosina 1969-1971, 1973-1975, 1978-1979, yhteensä kahdeksan maailmanmestaruutta. Hän edusti armeijan joukkuetta Moskovan TsSKA:ta. Harlamov teki 193 maalia 292 maaottelussa. Hän on Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen tehotilaston 3. sijalla. Neuvostoliiton mestari 11 kertaa vuosina 1968,1970-73,1975,1977-1981.
[muokkaa] Saavutukset
- kaksi jääkiekon olympiakultamitalia 1972, 1976 ja yksi olympiahopeamitali 1980
- kahdeksan jääkiekon maailmanmestaruutta 1969-1971, 1973-1975, 1978-1979
- yksitoista Neuvostoliiton mestaruutta
[muokkaa] Kansainvälisiä palkintoja
- MM-kisojen 1972 pistetilaston voittaja ja paras maalintekijä
- MM-kisojen 1976 paras hyökkääjä
- MM-kisojen All Stars-joukkueessa vuosina.1972,1973,1975,1976.
- IIHF Hall of Fame 1998.
[muokkaa] Pelaajana
Hän tuli tunnetuksi harhautustaidoistaan ja taitavasta luistelusta. Hän oli hyvä mailankäsittelijä. Hän pystyi tekemään pyörähdyksiä ja suunnanmuutoksia uskomattomalla nopeudella. Hän oli joukkueensa tehokkaimpia maalintekijöitä.
Hän kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1981.
