Työsulku

Wikipedia

Työsulku on työnantajapuolen painostuskeino työtaistelun aikana, kun tietyllä ammattialalla ollaan sopimuksettomassa tilassa. Työsulku tarkoittaa sitä, että työnantajat estävät tietyn alan ammattiliittoon kuuluvia työntekijöitä pääsemästä työhön ja keskeyttävät heidän palkanmaksunsa.

Työehdoista saa Suomen lain mukaan ryhtyä laillisesti työtaisteluun silloin, kun alalla ollaan sopimuksettomassa tilassa, eli kun työ- tai virkaehtosopimus ei ole voimassa. Palkansaajapuolen toimena työtaistelu merkitsee järeimmillään lakkoa, työnantajapuolella työsulkua.

Sekä lakosta että työsulusta on ilmoitettava kaksi viikkoa ennakkoon sekä vastapuolelle että valtakunnansovittelijan toimistoon. Työministeriö voi valtakunnansovittelijan esityksestä lykätä työtaistelun alkua kahdella viikolla, jos työtaistelusta esimerkiksi aiheutuu kohtuutonta haittaa.

Työsulut voivat olla luonteeltaan hyökkääviä, jolloin työnantaja estää työntekijöitä tekemästä työtä kunnes hänen vaatimuksiinsa suostutaan, tai puolustustoimenpiteitä, jolloin työnantaja estää työnteon vastauksena lakkotoimenpiteisiin toista työnantajaa kohtaan saman työnantajajärjestön piirissä tai siksi, että (esim. kuljetusten) lakolla on työn tekeminen tehty mahdottomaksi tai kannattamattomaksi. Työsulku voi olla myös esim. järjestön käyttämä viivytystaktiikka.

[muokkaa] Työsulkuja Suomessa

Työsulkua on käytetty Suomessa painostustoimena hyvin harvoin. 1970- ja 1980-luvuilla sitä käytettiin lähinnä rakennusalalla, myös 1990-luvulla sulkua käytettiin muutaman kerran lakkojen yhteydessä. Vuonna 1991 kuljetusalan työnantajat pitivät kolmen viikon mittaisen työsulun. Metsäteollisuus ry. julisti paperiteollisuuden sopimusalalle työsulun toukokuussa 2005. Työsulku lopetettiin 44 päivän jälkeen työehtosopimuksen synnyttyä, kun työnantajaosapuoli sai suurimman osan vaatimuksistaan läpi.