Turun palo
Wikipedia
Turun palo 4. syyskuuta 1827 on Suomen ja Pohjoismaiden historian suurin kaupunkipalo. Palo sai alkunsa porvari Hellmanin talosta Aninkaistenmäellä vähän ennen yhdeksää illalla. Palo eteni nopeasti Pohjoisessa korttelissa, levisi Eteläkortteliin ja ylitti Aurajoen sytyttäen Kirkkokorttelin ennen puoltayötä. Seuraavaan päivään mennessä tuli oli tuhonnut kolme neljäsosaa kaupungista. Vain yksi neljäsosa kaupungista, lähinnä kaupungin länsi- ja etelälaidoilla oli säilynyt. Palo tuhosi kaupungin historiallisen keskustan, myös mm. Turun tuomiokirkko ja Akatemiatalo paloivat. Verrattuna suunnattomiin aineellisiin menetyksiin henkilövahingot olivat pienemmät mutta palossa kuoli ja loukkaantui kuitenkin useita ihmisiä.
Turku oli palon sattuessa ja vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin Suomen suurin kaupunki. Tulipalo oli siis suuri kansallinen katastrofi. Palon seurauksena Turun Akatemia siirrettiin Helsinkiin ja palo vaikutti Turun merkityksen pienentymiseen Helsingin kasvaessa.
Palon jälkeisiä uudelleenrakentamistöitä johti kenraalikuvernööri Arseni Zakrevski. Hänen esityksestään senaatti nimitti arkkitehti Carl Ludvig Engelin laatimaan Turun uuden asemakaavan. Turun keskusta-alueen kaupunkirakenne perustuu edelleen Engelin laatimaan, 15.2.1828 vahvistettuun asemakaavaan, joka on säännöllinen ruutukaava. Kaupungin keskustan suurimmat rakennukset, tuomiokirkko ja Akatemiatalo kunnostettiin, ja joitakin muitakin rakennuksia kuten Vanha Raatihuone sekä entinen sokeritehdas kunnostettiin vanhoille muureille. Pääosin kaupunki kuitenkin rakennettiin kokonaan uudestaan. Turun ruutukaava vaikutti merkittävästi muiden Suomen kaupunkien asemakaavoitukseen.
Turun palosta säilynyt Luostarinmäen alue suojeltiin ja avattiin käsityöläismuseona 1939.
