Turun kristillinen opisto
Wikipedia
Turun kristillinen opisto on Turussa sijaitseva kristillinen kansanopisto. Lukuvuonna 2006 – 2007 Turun kristillisessä opistossa oli 16 yleissivistävää ja ammatillista opetus- tai koulutusohjelmaa ja yli 400 opiskelijaa. Täydennyskoulutus- ja lyhytkurssitoimintaan osallistui noin 1500 kurssilaista. Opiston tiloissa toimivan Kongressikeskus-hotelli Linnasmäen palveluja käytti noin 20 000 kokousvierasta.
[muokkaa] Historia
Turun kristillisen opiston perustamisvuosi on 1925. Perustamista suunniteltiin vuodesta 1917 lähtien. Aloitteentekijöinä olivat Turun lähetysyhdistyksen johtaja K.R. Kares sekä suuri joukko alueen maanviljelijöitä, joita yhdisti Frans Hannulan nimeen liittynyt varsinaissuomalainen lähetysherätys. Perustamista hankkivassa kokouksessa lokakuussa 1917 toivottiin, että ”opistosta on tuleva elävän kristillisyyden ja sitkeän maahengen tyyssija”.
Nimekseen opisto sai Turun Kristillinen Kansanopisto, ja se käynnisti toimintansa 20. lokakuuta 1925. Ensimmäiseksi johtajaksi valittiin pastori Toivo Hannula, Frans Hannulan poika. Opiston pitkäaikaiseksi toimipaikaksi tuli Turun keskustassa kansakouluna palvellut rakennus Sirkkalankatu 40:ssä. Viiden alkuvuoden aikana oppilaitoksessa opiskeli yli 300 oppilasta. Johtaja Hannula luotsasi opiston alkutaivalta elokuuhun 1930 asti.
Opiston seuraavaksi johtajaksi kutsuttiin pastori Olavi Kares, joka aloitti työnsä syyskuussa 1930. Hän oli Otavan kansanopistoa johtamaan siirtyneen K.R. Kareksen poika. Olavi Kareksen aikana oppilaitoksesta tuli herännäisopisto, joka liittyi Paavo Ruotsalaisen ja Siionin virsien traditioon. Opetus tapahtui herännäisyyden hengessä, mutta samalla opiston johtosääntö korosti, että tarkoituksena oli kohottaa aikuisen nuorison yleistä kansalaissivistystä, painottaa omintakeista, herättävää ajattelua ja siveellistä luonnetta. Opetus pyrki vastaamaan muuttuviin yhteiskunnallisiin oloihin: yleissivistävien aineiden lisäksi maatalousopetuksen rinnalle tuli teknisiä ja kodinhoidollisia aineita. Vuonna 1960 Kares valittiin Turun tuomiorovastiksi ja vuonna 1962 Kuopion piispaksi.
Kareksen 30-vuotisen johtajakauden jälkeen uudeksi johtajaksi valittiin pastori Mauno Mäntymaa, joka aloitti työnsä 1. tammikuuta 1961. Mäntymaan aikana opistossa toteutettiin useita muutoksia. Yhteiskunnallinen murrosaika, ”kuohuva 60-luku” kysyi taitoa liittää yhteen herännäisyyden perinne ja moderni aika. Myös suomalaisen koulutuskentän muutoksiin vastattiin perustamalla kansankorkeakoulu sekä aloittamalla ammatillinen koulutus. Opiston nimi muutettiin Turun kristilliseksi opistoksi. Opiston fyysisten tilojen käytyä ahtaiksi Mäntymaa toteutti mittavan uudisrakennushankkeen. Vuonna 1973 opisto muutti Turun Räntämäkeen historiallisen Linnasmäen juurelle. Opiskelijoita uuteen taloon mahtui vuosittain 140. Opistosta oli vuosikymmenien mittaan kehittynyt merkittävä kirkollisen toiminnan keskus. Sen uusissa tiloissa alkoi kokoontua myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon päättävä elin, kirkolliskokous. Mauno Mäntymaa jäi eläkkeelle vuonna 1988.
Mäntymaan työn jatkajaksi kutsuttiin pastori Jaakko Simojoki, mutta hän luopui pian tehtävästä ja vielä samana vuonna opiston rehtoriksi valittiin pastori Martti Antola. Antolan aikana muutosten vauhti kiihtyi. Yleisen koulutustason kohotessa opiston koulutusohjelmia oli uudistettava. Opisto lisäsi ammatillisia koulutuksiaan. Lisäksi kehitettiin kansainvälisiä suhteita ja alettiin toteuttaa hankkeita mm. EU-rahoituksella. 1990-luvun alkupuolella perustettiin opiston tytäryhtiö Linnasmäki Oy, jonka tehtäväksi tuli huolehtia kokous- ja kongressipalveluista ja ravintola- ja hotellitoiminnasta. Vuonna 1999 opiston tiloissa alkoi toimia Diakonia-ammattikorkeakoulun Turun yksikkö, jonka koulutusohjelmiksi siirtyivät opiston alkuaan kehittämät viittomakielentulkin ja viestinnän koulutusohjelmat. Opiskelija- ja kongressivierasmäärien lisääntyessä opiston tiloja laajennettiin useaan otteeseen. Antola jäi eläkkeelle vuonna 2006.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kari Hongisto (toim.) (2000): Ihminen ensin. Turun kristillisen opiston 75-vuotinen taival 1925 – 2000.. Turun kristillisen opiston säätiö. ISBN 951-9694-1-8.
