Tupolev Tu-4
Wikipedia
Tupolev Tu-4 on neuvostoliittolainen strateginen pommikone, jota käytettiin 1940-luvun lopulta aina 1960-luvun puoliväliin. Se perustuu neljään Neuvostoliiton haltuun joutuneeseen Yhdysvaltain ilmavoimien B-29 Superfortress -koneeseen.
Ensimmäinen kone joutui hakemaan varakentän Vladivostokista 29. heinäkuuta 1944 palatessaan pommituslennoltaan Mantshuriasta. Toinen koneista putosi Habarovskin itäpuolelle 20. elokuuta 1944. Miehistö hyppäsi koneesta laskuvarjolla ja joutui internoiduksi. Kolmas kone joutui vaurioiduttuaan laskeutumaan Vladivostokiin 11. marraskuuta 1944 ja miehistö internoitiin. Sama toistui 21. marraskuuta 1944. Miehistöjen pako Teheraniin järjestettiin tammikuussa 1945, mutta ensimmäinen, kolmas ja neljäs kone jäivät kokonaisina ja toinen kone hylkynä Tupolevin tutkittaviksi.
Saksalainen lehti Die Kurier julkaisi 11. marraskuuta 1946 artikkelin, jonka mukaan Neuvostoliitto valmisti B-29-koneiden kopioita ja neuvostoliittolaisten sanottiin yrittäneen ostaa B-29:n pyöriä, renkaita ja jarruja. Heinäkuussa 1947 Tupolev Tu-4-koekone lensi 5 100 kilometriä 6000 - 8000 kg:n kuormalla 10 000 metrin korkeudessa 550 km/h:n nopeudella.
Ilmailunäytöksessä 1947 Moskovassa nähtiin neljä B-29:ää, joista kolmen arveltiin olevan USAAF:lle kuuluvia, Neuvostoliittoon laskeutuneita B-29:ää ja neljäs vaikutti kuljetuskone Tupolev Tu-70:ltä. Myöhemmin on selvinnyt, että kone oli pommikoneen neuvostokopio, Tupolev Tu-4. Konetta varten kopioitiin myös Wright R-3350 Duplex Cyclone -moottori, jonka neuvostoversioksi tuli ASh-73TK.
Kone kärsi teknisistä ongelmista, mutta vuoden 1949 loppuun mennessä oli valmistettu jo 300 konetta, jotka osoitettiin kaukolentovoimille. Muutamasta koneesta tuli merivoimien kaukotiedustelukoneita. Neuvostoliiton ilmavoimilla oli 1949 kyky pommittaa ydinpommein Yhdysvaltoja, mikä pani liikkeelle Yhdysvalloissa ilmapuolustuksen kehityksen. Neuvostoliitto räjäytti ensimmäisen 20 000 tonnin* atomipomminsa 29. elokuuta 1949 Semipalatinskissa, toisen 40 000 tonnin* pommin 24. syyskuuta 1951. Kolmas pommi pudotettiin Tupolev Tu-4:stä 18. lokakuuta 1951.
Muodostuneen uhan torjumiseksi Yhdysvaltain oli parannettava tutkaverkostoaan, ilmavalvontajoukkojaan ja tutkakoneitaan, luotava Nike-ilmatorjuntaohjukset ja hankittava suihkukäyttöisiä torjuntahävittäjiä.
Kaiken kaikkiaan arvellaan rakennetun 1 200 Tupolev Tu-4:ää, joista osa päätyi Kiinan kansantasavallalle, missä niitä on tavattu pommikoneina vielä 1968. Kiinan kansantasavallan ilmavoimien kehitys kärsi Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan välirikosta 1950-luvun lopulla ja se joutui pitkittämään vanhentuneiden tyyppien palveluskäyttöä.
Vanhentuneet koneet siirrettiin kuljetuslaivueille korvaamaan Lisunov Li-2:ia ja Iljušin Il-4:ia. Tupolev Tu-4:n korvasi kuljetuskoneena Antonov An-12.
'*' Fissioon eli ytimen hajoamiseen perustuvien atomipommien ja fuusioon eli atomien yhdistymiseen perustuvien ydinpommien tehoa arvioidaan vastaavan räjähdysvoiman tarjoavaan määrään trinitrotolueenia, TNT:ä. Tämän vuoksi 5 000 kg:n atomi- tai ydinpommin kuljettavan lentokoneen aiheuttama tuhovoima voi vastata kymmenien miljoonien kilojen tavanomaista räjähdysvaikutusta.
[muokkaa] Ominaisuudet
- nopeus meren pinnassa/10 000 m korkeudessa: 160 km/h /570 km/h
- normaali lentonopeus: 500 km/h 7 800 m korkeudessa 5 000 kg:n pommikuormalla
- kantama: 6 600 km 1 900 kg:n pommikuormalla ja lisäpolttoainetankeilla.
- lentoonlähtömassa: 61 500 kg
- tyyppejä:
- Tu-4A, ydinpommikone
- Tu-4R, tiedustelukone
- Tu-4T, kuljetuskone
- Tu-4K, ohjuskone
[muokkaa] Näytteillä
[muokkaa] Edelleen kehitettyjä malleja
- Tupolev Tu-70 on Tupolev Tu-4:n pohjalta suunniteltu matkustajakone. Tyyppi lensi ensilentonsa 27. marraskuuta 1946. Sen NATO-nimi on Cart.
- Tupolev Tu-80 on strateginen kaukopommikone, joka lensi ensilentonsa 1. marraskuuta 1949.
