Thomas Carlyle
Wikipedia
Thomas Carlyle (4. joulukuuta 1795 – 5. helmikuuta 1881) oli skotlantilainen esseisti, satiristi ja historioitsija, jonka työ oli erittäin vaikutusvaltaista viktoriaanisella ajalla. Hänen vanhempansa olivat jyrkkiä kalvinisteja ja toivoivat pojastaan saarnamiestä. Carlyle kuitenkin menetti kristillisen uskonsa opiskellessaan Edinburghin yliopistossa. Kalvinistiset arvot säilyivät hänessä silti läpi elämän. Juuri tämä yhdistelmä uskonnollista temperamenttia ja uskon hiipumista perinteiseen kristillisyyteen teki Carlylen töistä vetoavia monille, jotka kamppailivat ymmärtääkseen tieteelliset ja poliittiset muutokset, jotka uhkasivat perinteistä yhteiskuntajärjestystä.
Carlyle syntyi Ecclefechanissa, Dumfries and Gallowayssa ja opiskeli lähistöllä sijaitsevassa Annanissa, Annan Academyssä. Häneen vaikutti suuresti perheensä ja koko kansan vahva kalvinismi. Opiskeltuaan Edinburghin yliopistossa hänestä tuli matematiikan opettaja, ensin Annanissa ja sitten Kirkcaldyssa, jossa hän ystävystyi kirkonmiehen Edward Irvingin kanssa. Vuosina 1819 - 1821 Carlyle vietti jälleen Edinburghin yliopistossa, jossa hän koki uskonnollisen muutoksen, josta hän sai myöhemmin aineistoa kirjaansa Sartor Resatus. Hän ryhtyi syventymään saksalaiseen kirjallisuuteeen ja hänen ajatteluunsa vaikuttikin vahvasti saksalainen transsendentalismi, etenkin Johann Gottlieb Fichten töissä. Hänestä kehittyi saksalaisen kirjallisuuden asiantuntija ja hän kirjoittikin sarjan esseitä Frazer-lehdelle ja käänsi saksalaisia kirjailijoita, erityisesti Goethea.
[muokkaa] Tuotanto
- Signs of the Times (1829)
- Sartor Resartus (1831)
- The French Revolution: A History (1837)
- On Heroes And Hero Worship And The Heroic In History (1841)
- Past and Present (1843)
- Letters and Speeches of Oliver Cromwell (1845)
- An Occasional Discourse on the Nigger Question (1849)
- Latter-Day Pamphlets (1850)
- The Life Of John Sterling (1851)
- History Of Friedrich II Of Prussia (1858)
