Teknistieteelliset yliopistotutkinnot

Wikipedia

Teknistieteellisiä yliopistotutkintoja Suomessa ovat:

• tekniikan kandidaatti (TkK) (alempi korkeakoulututkinto), joka vaaditaan ennen seuraavia:

• diplomi-insinööri (DI) (ylempi korkeakoulututkinto)
• arkkitehti (ylempi korkeakoulututkinto)
• maisema-arkkitehti (ylempi korkeakoulututkinto)

• tekniikan lisensiaatti (TkL) (tieteellinen jatkotutkinto)
• tekniikan tohtori (TkT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Tekniikan lisensiaatin ja tohtorin jatkotutkintoja ovat suorittaneet diplomi-insinöörien lisäksi myös monet pohjakoulutukseltaan luonnontieteellisen alan filosofian maisterit (FM).

Tekniikan ylioppilas on diplomi-insinööriopiskelijasta käytetty nimitys. Se ei siis ole tutkinto. Arkkitehdiksi tai maisema-arkkitehdiksi opiskelevaa voidaan vastaavasti kutsua arkkitehtuurin ylioppilaaksi tai arkkitehtiylioppilaaksi, mutta virallisissa asiakirjoissa heistäkin käytetään nimitystä tekniikan ylioppilas. Katso myös teekkari.

Historiallinen teknistieteellisen korkeakoulututkinnon nimi on myös insinööri. Aikoinaan Teknillinen korkeakoulu oli ainoa tekniikan alan koulutusta antava oppilaitos maassamme, ja diplomi-etuliite tuli käyttöön vasta kun insinöörejä alettiin kouluttaa myös opistoasteella (nyk. ammattikorkeakoulu). Toinen jo 1930-luvulla pois jäänyt teknistieteellinen korkeakoulututkinto on maanmittari. Nykyään alalle valmistuu maanmittaustekniikan diplomi-insinöörejä.