Tasapainoaisti
Wikipedia
Tasapainoaisti on yksi fysiologisista aisteista. Sen avulla ihmiset ja eläimet voivat mm. kävellä kaatumatta. Joillain eläimillä on parempi tasapainoaisti kuin ihmisillä, esimerkiksi kissoilla, jotka voivat kävellä kapealla aidalla. Tasapainoaistimuksen kaikkia muotoja voidaan kuvailla kiihtyvyyden havaitsemisena.
Tasapainoaisti koostuu kolmesta osasta: liike-elimestä (sisäkorvan kaarikäytävät), sisäkorvan kuulokivielimestä, ja mm. lihaksissa olevista reseptoreista, jotka muodostavat asentoaistin. Liike-elin aistii kulmakiihtyvyyksiä, kuulokivielin aistii suoraviivaisia kiihtyvyyksiä ja asentoaisti kertoo kehon eri osien asennosta toisiinsa nähden.
Tasapainoaistin häiriintyminen aiheuttaa huimausta ja pahoinvointia ja fysiologiassa puhutaan aistiharhoista. Tasapainoa voivat häiritä Menieren tauti, sisäkorvan tulehdus, paha nuha ja moni muu sairaus. Sitä voi tilapäisesti häiritä myös nopeat ja voimakkaat liikkeet, esimerkiksi ajaminen karusellissa. Erityisesti hävittäjälentäjät altistuvat tasapainoastin voimakkaille häiriöille.
Voit tilapäisesti häiritä tasapainoaistiasi sulkemalla silmäsi ja pyörimällä nopeasti ympäri 5-6 kertaa. Tämä saa nesteen pyörimään kaarikäytävissä. Kun lopetat pyörimisen, nesteeltä kestää hetki pysähtyä, ja kun sisäkorvan ja näköaistin antavat viestit ovat ristiriitaisia, seurauksena on huimausta. Useimpien astronauttien mielestä heidän tasapainoaistinsa heikentyy avaruudessa, koska siellä ei ole tarpeeksi painovoimaa pitämään heidän korvansa nesteitä tasapainossa. Tästä seuraa matkapahoinvoinnin muoto nimeltään avaruuspahoinvointi.
