Näköaisti
Wikipedia
Näköaisti on yksi viidestä aistista ja koostuu valon vastaanottamisesta ja esineiden havaitsemisesta visuaalisesti.
On kiistelyä, onko näkökyky yksi, kaksi vai jopa kolme erillistä aistia. Jotkut erottavat värinäön ja mustavalkonäön erikseen selittäen, että sekä tummuutta että eri väriarvoja mittaavat eri silmän osat. Jotkut sisällyttäisivät vielä kolmanneksi kyvyksi syvyyden hahmotuskyvyn, mutta tämä on tosiasiallisesti aivojen kognitiivinen (ts. aistienjälkeinen) ominaisuus ja johtuu stereoskooppisesta (kahden silmän) näkökyvystä.
Silmä on ihmisen valoherkkä elin, joka on aistijärjestelmän ensimmäinen osa. Silmän retina on ensimmäinen vaihe näköjärjestelmässä, näköhermon ja aivojen visuaalisen osa-alueen ollessa toinen. Retinassa sijaitsevat mm. sauva- ja tappisolut, jotka ovat reseptorisoluja. Sauvasoluja on n. 125 miljoonaa, ja tappisoluja n. kuusi miljoonaa.[1]
[muokkaa] Näköjärjestelmä
Retinan reseptori- ja muiden solujen kautta valoinformaatio kulkee lopulta gangliosolujen kautta näkörataa pitkin aivoihin. Aluksi signaalit kulkevat näköhermoa pitkin optiseen kiasmaan, josta jatkaa näköjuoste kohti ulompaa polvitumaketta.[2] Optisessa kiasmassa näköinformaatio menee ristikkäin siten, että vasemmasta silmästä peräisin oleva informaatio kulkeutuu oikeaan aivonpuoliskoon, ja päinvastoin.
Ulommasta polvitumakkeesta näköinformaatio hajaantuu primääriselle näköaivokuorelle ("V1", näköalue 1). Tästä eteenpäin tieto kulkee pääasiallisesti kahta eri reittiä:
- Vatsanpuoleinen signaalitie menee alueiden V2 ja V4 läpi alempaan ohimolohkoon. V2-alueeksi (näköalue 2) nimetty aivojen alue vastaa monimutkaisempien muotojen hahmottamisesta. V4-alue vastaa väri-informaation käsittelystä.
- Selänpuoleinen signaalitie menee alueiden V2, V3 ja V5 läpi. Näistä kaksi viimeistä aluetta käsittelevät mm. liikettä.
