Taranton Bohemund

Wikipedia

Bohemund (noin 1058 – 3. maaliskuuta 1111) oli Taranton ruhtinas ja myöhemmin myös Antiokian ruhtinas. Hän oli Apulian ja Calabrian herttuan Robert Guiscardin vanhin poika tämän ensimmäisestä avioliitosta Buonalbergon Alberadan kanssa.

Bohemund otti osaa isänsä suuren sotaretkeen Bysantin valtakuntaa vastaan vuosina 1080–1085. Sillä välin kun hänen isänsä oli Italiassa vuosina 1082–1084 Bohemund johti normannijoukkoja. Hän hyökkäsi Thessaliaan ja pääsi aina Larissaan asti, ennen kun keisari Aleksios I Komnenos löi normannit. Vuonna 1085 Guiscard kuoli. Bohemundin nuorempi velipuoli Roger Borsa (Robert Guiscardin toisesta avioliitosta Sikelgaitan kanssa) peri Apulian. Bohemund peri Bysantilta vallatut alueet, mutta nämä menetettiin pian. Lohdutukseksi Sikelgaita antoi Bohemundille Taranton ruhtinaskunnan siitä hyvästä että tämä luopui vaatimuksistaan herttuakuntaan.

Bohemund otti osaa ensimmäiseen ristiretkeen enemmänkin siitä syystä että saisi vallata kreikkalaisia maita, kun uskonnollisista syistä. Bohemund keräsi kokoon hyvin varustetun armeijan normanneista, ehkä ristiretken parhaimman. Kun hän saapui Konstantinopoliin vannoi hän, muista ristiretken johtajista poiketen, muitta mutkitta keisarin vaatiman valan. Aleksioksen tytär, historioitsija Anna Komnena, oli erityisen kiinnostunut Bohemundista ja hän antaakin hänestä sympaattisen kuvauksen isänsä elämäkerrassa.

Kun ristiretki saapui Antiokiaan Bohemund otti kaupungin piirityksen johtoonsa. Kun kaupungin lopulta vallattiin vuonna 1098 Bohemund julisti itsensä Antiokian ruhtinaaksi.

Vuonna 1100 Bohemund jäi danishmendien vangiksi ja hänet päästettiin vapaaksi vasta vuonna 1103. Tämän jälkeen hän kärsi tappioita niin muslimeja kun kreikkalaisia vastaan. Hän palasi Italiaan keräämään lisää apua. Tällä matkalla hän nai Ranskan kuninkaan Filip I:n tyttären Constancen. Kerättyään lisäjoukkoja Bohemund ei palannutkaan Antiokiaan vaan päätti jälleen hyökätä Bysantin valtakuntaa vastaan. Bohemundin joukot kukistuivat sen jälkeen kun keisari Aleksios sai venetsialaiset avukseen. Bohemundin oli allekirjoitettava nöyryyttävä Devolin rauha vuonna 1108. Rauhansopimuksen mukaan hänestä tuli Aleksioksen vasalli. Bohemund palasi Italiaan murtuneena miehenä. Hän ei koskaan palannut Lähi-itään.