Tachi
Wikipedia
Tachi (jap. 太刀 on samurain pitkä yhden tai kahden käden yksiteräinen lyömä- ja viiltomiekka, joka kehittyi aiemmasta tsurugi-miekasta 700-luvulla, ja joka pysyi käytössä pitkälle 1400-luvun lopulle. Vastoin yleistä luuloa katana on myöhäisemmän ajan miekka; tachi oli klassisen samuraiajan ase.
Tachin pituus on noin 1–1,2 m. Sitä kannetaan vyöllä huotrassa kahden kannatusnyörin varassa teräpuoli alaspäin; tämä siksi, että se olisi nopea vetää esiin ratsailla.
Tachin takominen on oma taiteenlajinsa. Tachi taotaan useammasta eri teräslaadusta takomalla niitä kerroksittain yhteen ("kaulitaan ja käännetään") damaskoinnin tapaan; lisäksi aseen säilä, sydän, selkä ja lappeet taotaan normannimiekan tapaan eri teräslaaduista. Lopputuloksena on kaunis, kestävä ja joustava ase, joka pitää teränsä erinomaisesti.
Tachi on kuitenkin sivuase; samurain pääase oli joko jousi (yumi tai daikyú), salkoase (naginata tai nagamaki) tai keihäs (yari). Tachin kanssa kannetaan usein joko wakizashia ( "kumppanimiekka") tai tantōa. Yhteensopivaa tachi-wakizashiparia kutsutaan nimellä daishō.
Tachista on olemassa myös ylikokoinen kahdenkäden versio, no-dachi, joka oli puhtaasti jalkamiehen ase, ja enemmän salkoase kuin todellinen miekka.
