Suomalainen uuspakanuus
Wikipedia
Suomalainen uuspakanuus tarkoittaa erilaisia suomalaiseen mytologiaan ja muinaisuskoon pohjautuvia uskonnon tai elämänkatsomuksen muotoja. Näistä tunnetaan monia nimityksiä, kuten suomalainen pakanuus, vanha tapa, muinaisusko, uussuomalaisuus, suomipakanuus tai suomenuskoisuus. Moni ei kuitenkaan ole antanut uskonnolleen varsinaista nimeä, tai nimittää sitä vain pakanuudeksi tai luonnonuskonnoksi tai jollakin muulla yleisellä nimellä.
Eri pakanoiden käsitys uskostaan saattaa vaihdella huomattavasti. Joillekin pakanuus on pelkästään kulttuuriperinnön ylläpitämistä, toisille pakanajumalat ovat henkisen tai yliluonnollisen maailman vertauskuvia, ja joillekin todellisia ja elämään ja kohtaloihin vaikuttavia hahmoja. On pakanallisen kulttuurin harrastusta, joka mukailee pakanallisia tapoja, mutta johon ei sisälly yliluonnollista koskevia uskomuksia. Tällaisen pakanuuden ilmentymiä ovat esimerkiksi jotkut vanhoja rituaaleja mukailevat karhunpeijaiset.
Suomessa harjoitetaan myös monia muita kuin suomalaisperäisiä uuspakanuuden muotoja, kuten asatrua, druidismia, wiccaa, uusnoituutta ja sekoituksia eri muodoista. On myös melko määrittelemätöntä pakanuutta, joka perustuu löyhästi käsityksiin luonnonuskonnoista, shamanistisista uskonnoista tai new-age suuntauksiin.
Jotkut mieltävät Asatrun täysin vieraaksi uskonnoksi ja jopa eräänlaiseksi kulttuuri-imperialismiksi, toisille taas sen ja suomalaisen pakanuuden välillä ei ole mitään olellista eroa. Suomalaispakanoista valtaosa sanoutuu jyrkästi irti saatananpalvonnasta, joka mielletään kristinuskon lieveilmiöksi ja siten pakanuudelle vieraaksi. Sympatiaa voidaan kuitenkin tuntea entisaikaan saatanan palvelijoiksi tai liittolaisiksi kristittyjen leimaamia noitia kohtaan. Tosin Suomessa ja lähialueilla historiallinen noituus tai sellaiseksi leimattu toiminta oli pikemminkin jäännettä pakanallisesta tietäjä- ja parantajaperinteestä, kuin kristinuskon paholaisen palvontaa.
Vanhaan suomalaiseen tai karjalaiseen pakanuuteen liittyvät maailmankuvalliset ja mytologiset perinteet eivät ole täysin katkenneet kaikkien sukujen perinteissä, mutta ne ovat näissäkin tapauksissa ohentuneet niin paljon, että täysin alkuperäistä suomalaista muinaisuskoa tuskin enää sellaisenaan on. Kirjoitettu teksti on suurelta osin korvannut perimätiedon pakanallisen maailmankuvan eteenpäin viejänä.
Suomalaisen pakanuuden harrastajat ovat viime aikoina yrittäneet koota ja elvyttää vanhaa suomalaista uskontoa. Työ on jouduttu aloittamaan tutkimalla sitä, mitä suomalainen pakanuus oikeastaan oli, millaisia olivat sen käsitykset yliluonnollisesta ja jumaluuksista, ja millaista palvonta ja uskonnolliset menot olivat. Tämä työ on vielä kesken, ja jotain joudutaan myös improvisoimaan tai jättämään pois tiedonpuutteen vuoksi.
Nykysuomalaisten tiedetään muun muassa ylläpitävän pyhiä lehtoja ja kokoontuvan yhteisiin juhlatilaisuuksiin.
