Suihkuvirtaus

Wikipedia

Suihkuvirtaus, lentäjien ja meteorologien slangissa jetti, on käärmemäinen voimakkaan tuulen alue hyvin korkealla troposfäärissä. Kovimman tuulen alue on putkimainen, mutta tuuli heikkenee laajalla alueella suihkuvirtauksen ympärillä. Suihkuvirtaus voi vauhdittaa tai hidastaa lentokonetta. Yläpilvet muuttuvat nauhamaiseksi suihkuvirtauksissa. Suihkuvirtaus kulkee matalapaineen säärintamien yllä. Suihkuvirtaus on siis karkeasti ottaen aina huonon sään alueella. Joillain alueilla suihkuvirtaus heikkenee vienommaksi tuuleksi.

Suihkuvirtaukset löysivät lentäjät toisen maailmansodan aikoihin, ja niitä selittävää teoriaa kirjoitti suomalainen Erik Palmén. Suihkuvirtausten päivittäistä sijaintia maapallolla mitataan radioluotausten avulla.

[muokkaa] Suihkuvirtaus

Voimakkain on polaarinen suihkuvirtaus polaarisen ja keskileveysasteiden ilmamassojen rajalla, joka kiemurtelee suunnilleen leveyspiirien 55° ja 65° ilmamassojen rajalla. Heikompia ovat subtrooppinen suihkuvirtaus keskileveyasteiden ja trooppisen ilmamassan rajalla (leveyspiirin 30° paikkeilla) ja arktinen suihkuvirtaus polaarisen ja arktisen ilmamassan rajoilla (suunnilleen leveyspiirillä 70°). Suihkuvirtauksen leveys on 300 - 500 kilometriä ja paksuus korkeintaan noin 3 kilometriä. Keskimääräinen nopeus on 30-60 m/s (joka 50-70 m/s, ennätys 120 m/s), voimakkaampi talvella. Suihkuvirtaus saatetaan havaita mm nauhamaisina (esim horisontista toiseen ulottuva pilvikuitujärjestelmä) pilvinä maanpinnalta ja myös sääsatelliittikuvasta.

Suihkuvirtaukset puhaltavat keskimäärin lännestä itään, mutta tekevät käärmemäisiä mutkia. Suihkuvirtauksen sijainti kullakin hetkellä on tärkeää tietoa pitkän matkan lentojen suunnittelussa, sillä kovaan vastatuuleen lentäminen haaskaa polttoainetta.

Suihkuvirtaukset ovat olemassa lähes aina, ja kiertävät periaatteessa koko maapallon (joissakin kohdissa virtaus leviää niin laajalle alalle, että tuulennopeus maksimikohdassakin pienenee alle suihkuvirtauskriteerien - vertaa jokeen, joka virtaa kapeikoissa lujaa ja leveämmissä uoman kohdissa rauhallisemmin).

[muokkaa] Suihkuvirtauksen ja matalapaine

Suihkuvirtauksen nopea ydin on matalapaineessa suunnilleen rintamien kohdalla. Lämpimässä rintamassa suihkuvirtaus puhaltaa suunnilleen untuvapilvien päällä rintaman suuntaisesti, ja se riepottelee untuvapilviä. Kylmässä rintamassa suihkuvirtaus puhaltaa noin 400-500 km maanpintarintaman jälkeen. Matalapaineen suihkuvirtaukset havaitaan nauhamaisina ja kuitumaisina yläpilvimuotoina, esim Cirrus radiatus, ja joskus myös aaltomaisina untuvapilvinä, cirrus undulatus. Suihkuvirtaus voi joskus ruokkia ukkospilveä.

[muokkaa] Alatroposfäärin suihkuvirtaus

On olemassa myös pienialaisia lyhytkestoisia alatroposfäärin suihkuvirtauksia, joiden nopeus on 15-30 m/s. Nämä liittyvät usein matalapaineen rintamarakenteeseen (syöttövirtaus). Myös korkeapaineessa inversion yhteydessä kitkan vaikutuksen katkeaminen ja tiheysero voivat saada aikaan inversion ylärajalle yöllisen alatroposfäärin suihkuvirtauksen .