Solmu (tähtitiede)
Wikipedia
Solmu (Ω, "Omega"), tavallisimmin nouseva solmu tai rataelementtinä nousevan solmun pituus on tähtitieteessä kiertoradan suuntaa kuvaava suure, joka ilmoitetaan asteina. Tässä suunnassa rata nousee ennaltasovitun tarkastelutason (Aurinkokunnassa ekliptikan tason) yläpuolelle. Aurinkoa kiertäville kappaleille suunnan nollakohta on kevätpäiväntasauspiste ja se mitataan vastapäivään. Kohtaa, jossa rata vastaavasti laskee tarkastelutason alapuolelle kutsutaan laskevaksi solmuksi. Sille käytetään joskus merkintää 
. Jos radan inklinaatio on nolla, solmupisteitä (ja samalla myöskään niiden suuntia eli pituuksia) ei ole määritelty.
Kuun solmu on piste, jossa Kuu nousee ekliptikan ylä- tai laskee sen alapuolelle. Jos tällöin Aurinko on samassa suunnassa, eli on uusikuu, voi tapahtua auringonpimennys. Jos Aurinko sijaitsee vastakkaisessa suunnassa, eli on täysikuu, voi tapahtua kuunpimennys. Kuun tapauksessa kahden nousevan solmun välistä aikaa kutsutaan drakoniittiseksi kuukaudeksi.
