Slide-kitara
Wikipedia
Slide-kitaralla viitataan kitaransoittotyyliin, jossa kitaristi pitää otelauden puoleisessa kädessään putkea (tai muuta esinettä), joka määrää äänenkorkeuden sen sijaan, että nuotti painettaisiin otelaudalta sormella.
Slide-kitaraa soittaessa putkella ei paineta kieliä kiinni otelautaan, vaan putkea kuuluu pitää kielien päällä kevyesti. Näin otelaudalta löytyvät samat nuotit suunnilleen samoista kohdista kuin sormella painettaessa, mutta putkea pitkin otelautaa liikuttamalla sävelkorkeutta voi vaihtaa portaattomasti. Putkeen laitettava sormi on useilla kitaristeilla nimetön, mutta käyttämällä pikkurilliä jää eniten tilaa muiden sormien käyttöön, jotka voivat soittaa säveliä otelaudalta normaaliin tapaan.
Putkena käytetään nykyään useimmiten poikittaissuunnassa otelaudan pituista metalliputkea, johon mahtuu sisälle yksi sormi (lukuun ottamatta peukaloa). Ensimmäiset slide-soittajat käyttivät usein metalliputken sijaan ennen vanhaan yleisesti saatavilla olleita pieniä lääkepulloja. Englannin kielessä käytetäänkin joskus sanaa "bottleneck guitar" (pullonkaulakitara). Myös esimerkiksi veitsiä ja sormuksia on käytetty putken asemasta. Eri materiaalista tehdyt esineet tuottavat hieman erilaisia ääniä. Kielet viritetään usein slideä käytettäessä avoimeen viritykseen. Tällöin avoimet kielet antavat jonkun soinnun (esimerkiksi E-duurisoinnun). Jotkut soittajat käyttävät omia virityksiään. Monet slide-soittajat istuvat soittaessaan, ja pitävät kitaraansa kanteleen tapaan vaakatasossa reisiensä päällä. Tätä soittotapaa kutsutaan englannin kielessä nimityksellä "steel guitar". Vibraatto tehdään sliden kanssa useimmiten värisyttämällä putkea kielten suuntaisesti.
Slide-kitaran soitto juontaa juurensa Yhdysvaltojen eteläosien maaseutujen blues-musiikista. Säveltäjä W. C. Handy oli nähnyt slide-tyyliin veitsellä soittavan blueskitaristin jo vuonna 1903. Toista maailmansotaa edeltävän delta bluesin kuuluisat nimet, kuten Son House, Lightning Hopkins ja Robert Johnson, soittivat usein slidella. Blind Willie Johnson on tehnyt joitain tuon ajan kuuluisimmista slide-levytyksistä, mutta ei ole tiedossa, minkä esineen avulla hän soitti. Myöhemmin Muddy Waters ja Elmore James toivat sliden käytön sähköiseen bluesiin 1940-luvun lopulla. Monet tunnetuimmista sähköisen bluesin kitaristeista eivät tosin soittaneet slidella lainkaan.
Bluesista vaikutteensa saaneet valkoiset rock-kitaristit käyttävät usein slidea esikuviensa innoittamina. Duane Allmania pidetään usein sähköisen slide-kitaroinnin keskeisimpänä kehittäjänä Elmore Jamesin jälkeen. Hän soitti yhtyeissä Allman Brothers Band ja Derek and the Dominos. Muita esimerkkejä sliden käytöstä rockissa ovat Lynyrd Skynyrd, ZZ Top ja Led Zeppelin. Jotkut soittajat ovat käyttäneet slideä myös bassokitaran kanssa.
Bluesin ja blues-rockin lisäksi slideä käytetään paljon country -musiikissa sekä Havaijilaisessa musiikissa.
[muokkaa] Kuuluisia slide-kitaralla esitettyjä levytyksiä
- Lynyrd Skynyrd - "Free Bird"
- Son House - "Pearline", "Death Letter"
- Blind Willie Johnson - "It's Nobody's Fault but Mine", "Dark was the Night"
- Robert Johnson - "Cross Road Blues", "Terraplane Blues"
- Elmore James - "The Sky is Crying", "Dust my Broom"
- Muddy Waters - "I Can't Be Satisfied", "I Feel Like Going Home", "Rollin' and Tumblin'"
- Allman Brothers Band (Duane Allman) - "Statesboro Blues", "Done Somebody Wrong"
- Led Zeppelin - "You Shook Me" (myös "Stairway To Heavenin" soolossa on slide-kitaraa)
- The Beatles - "Old Brown Shoe" -kappaleessa on vain yksi kitara, joka on slide-kitara
- Jimi Hendrixin kuuluisassa "All Along the Watchtower" -kappaleen soolossa käytetään myös slidea (tupakansytytintä putken asemasta)
