Sitaattioikeus
Wikipedia
Sitaattioikeus on tekijänoikeuslaissa määritelty oikeus, jonka mukaan julkaistusta teoksesta on "lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa". [1]. Sitaattioikeutta käytettäessä alkuperäinen lähde on mainittava, muutoin osan lainaamista voidaan pitää tekijänoikeusrikkomuksena, vaikka sitaattioikeuden ehdot muutoin täyttyisivätkin.
Sitaattioikeutta pohdittaessa on tärkeää, että siteeraajan teoksen ja siteerattavan teoksen välillä on asiallinen yhteys. Siteerattua tekstiä saa käyttää omien ajatustensa perustelemiseen, havainnollistamiseen tai siteerattujen ajatusten arvostelemiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että toisen tekemää tekstiä tai kuvaa ei saa käyttää korvaamaan omaa tekstiä. Vääristelevän sitaatin, eli sellaisen joka antaa virheellisen tai puutteeellisen kuvan alkuperäisesträ teoksesta, julkaiseminen on tekijänoikeusrikkomus, koska se ei täytä sitaattipykälän hyvän tavan mukaisuus -ehtoa.
Sitaattioikeus ei ole sidottu teoslajiin, vaan periaatteessa tekstin lisäksi voidaan sitaattioikeudella käyttää myös valokuvia, musiikkia ja muunlaisia teoksia, niin kauan kuin alkuperäisen teoksen ja uuden teoksen välinen asiallinen yhteys täyttyy. Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1997:9 otetaan kuitenkin kanta, ettei elämäkerrallisessa multimediateoksessa voida sitaattioikeuden perusteella käyttää lyhyitä musiikkinäytteitä. Toisaalta lausunnossa 2002:16 suhtaudutaan varovaisen myönteisesti kuvasitaatteihin ja todetaan, että elokuvista voi tulla kyseeseen korkeintaan joidenkin sekuntien mittaiset lainaukset.
