Simo Salminen
Wikipedia
Simo Veli Atte Salminen (s. 8. marraskuuta 1932, Vanaja) on suomalainen koomikko, näyttelijä, laulaja, leipuri, uima- ja pellehyppääjä
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Salmisen värikäs ura
[muokkaa] Pellehyppääjä, akrobaatti ja leipuri
Simo Salminen ponnahti (sanan varsinaisessa merkityksessä) kansan tietoisuuteen 1950-luvulla uima- ja pellehyppääjänä. Salmisen meriittejä uimahypyissä oli suomenmestaruus suorista hypyistä, sekä kaksi suomen- ja yksi pohjoismaiden mestaruus pellehypyistä, ja neljäs sija lajin ensimmäisistä EM-kisoista. Hän oli pellehyppyseura Härvelin varapuheenjohtaja, ja hyppäsi taiteilijanimellä Liukas Lätkä. Salmisen bravuurinumero oli nimeltään "vetelä vanukas", eli hyppy kymmenestä metristä vatsalleen. Kyseinen numero oli varsin kivulias, mutta se myös nauratti yleisöä kovasti. Salminen oli myöskin akrobaatti, ja esiintyi trampoliinilla Erkki Sammaleen kanssa Dos Pompolinos -nimisenä duona. Siviiliammatiltaan hän oli kondiittorimestari, ja työskenteli sokerileipuri-tuotesuunnittelijana Colombian leipomossa.
Uransa alkuvaiheissa Simo esiintyi Tesvision Rullaportaissa ja Sirkus Papukaijassa. Ensimmäinen elokuvaosa tuli vuonna 1960 Eemeli-elokuvassa Molskis, sanoi Eemeli, molskis!, jonka loppuosassa Eemeli sähläilee Uimastadionin pellehyppykilpailuissa. Salmisen lisäksi kuvissa nähdään iso joukko tuon ajan parhaimpia kotimaisia ja ruotsalaisia pellehyppääjiä.
[muokkaa] Elokuva- ja televisioura
Salmisen varsinainen läpimurto tapahtui kuitenkin 60-luvulla, kun Spede Pasanen huomasi Simon esiintyjänkyvyt ja päätti ottaa Simon mukaan tv-työhön. Vuonna 1964 alkoi Simon ja Speden lähes neljä vuosikymmentä kestänyt yhteistyö elokuvassa X-Paroni, jossa Salminen oli vielä pienehkössä roolissa gangsteriporukan yhtenä jäsenenä. 1965 Salminen nähtiin keskeisessä osassa TV-lyhytelokuvassa Lumilinna, joka palkittiin Montreaux'n Kultaisella Ruusulla. Speden aloittaessa 1965 televisiossa sketsisarjojensa ketjun Simo oli jo vakiokalustoa ja 1967 hän oli jo toinen pääosanesittäjä Speden Pähkähullussa Suomessa. Salmisesta tuli Speden hyvä ystävä ja hän oli aina valmis auttamaan kaveriaan tarpeen vaatiessa. Pasasen kanssa elokuvia syntyikin kaikkiaan peräti 37, joista 70-luvun puolivälistä eteenpäin valtaosa oli Uuno Turhapuro-elokuvia, joissa Simon roolihahmona oli Härski Hartikaisen korjaamokaverin Sörsselssönin rooli. Hahmon nimi tosin vakiintui vasta vuonna 1981 elokuvassa Uuno Turhapuron aviokriisi, ensimmäisessä Uuno Turhapuro -elokuvassa nimi oli vielä Lettunen ja elokuvissa Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon ja Rautakauppias Uuno Turhapuro - presidentin vävy nimenä oli Lörsson. Elokuvassa Lottovoittaja UKK Turhapuro Salminen esiintyi vain pienessä sivuroolissa Turhapurojen Jaska-nimisenä mökkinaapurina. Professori Uuno D.G. Turhapuro on ainoa Turhapuro-elokuva, jossa Salminen ei näytellyt.
Spede hyödynsi Simon pellehyppytaitoja parissa Turhapuro-elokuvassa. Salmisen voi nähdä hyppäävän Sörsselssönin roolissa pellehyppyjä elokuvissa Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon ja Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin. 1980-luvulla Simolla oli niin Speden televisio-ohjelmissa, kuin elokuvissakin kaksi vakiohahmoa; Kultsi, Auvo & Kultsi-sketseissä ja elokuvassa, sekä Väke, Pikkupojissa, joka myös nähtiin niin valkokankaalla, kuin Spede Show'n jaksoissa. Speden lopetettua televisiosarjansa jatkoi Simo Vesa-Matti Loirin Vesku Show'ssa. Speden kuoltua ohjasi Ere Kokkonen vuonna 2004 jonkinlaisena jälkinäytöksenä elokuvan Uuno Turhapuro - This Is My Life, joka on toistaiseksi Simo Salmisen viimeinen esiintyminen valkokankaalla.
[muokkaa] Musiikillinen ura
Vuonna 1966 Simo aloitti myös levylaulajan uran levyttämällä protestilauluja parodioivan "Rotestilaulun". Kyseinen kappale oli pitkään Salmisen keikkojen bravuurinumero. "Rotestilaulu" osoittautui lopulta suurmenestykseksi ja levy oli kesän kovimpia myyntimenestyksiä, pysytellen levymyyntilistan kärkipaikoilla useita viikkoja. Vuoden loppupuolella levytetty "Keltainen jäänsärkijä", joka oli käännösversio Beatlesien "Yellow Submarinesta", myi Suomessa jopa paremmin, kuin alkuperäisversio. Alkuvuodesta 1968 Salminen levytti kaikkein suurimman menestyslevynsä "Pornolaulu", joka oli maaliskuussa Suomen levylistojen ykkönen, pysytellen kymmenen kärjessä yli kolme kuukautta. Laulun sanat olivat Jukka Virtasen käsialaa. Simon viimeinen listamenestys oli 1970 levytetty "Suurena miehenä". Muita tuon aikakauden levytyksiä olivat mm. "Minä olen paakari", "Alle lujaa", "Tenkka-tenkka-poo". 1970-luvun puolivälissä Salminen julkaisi kaksi albumia, ja viimeisen kerran hän kävi levystudiossa 1987 tehden singlen "Hartikainen ja Sörsselssön". Hän kierteli esittämässä laulujaan esimerkiksi iltamissa ja keikoilla. Aluksi Simo esiintyi yhdessä Speden kanssa, mutta Spede kyllästyi nopeasti varsinkin ravintolakeikkoihin ja pitkiin ajomatkoihin, joten hän jätti keikkailun.
[muokkaa] Muuta
Monipuolinen Salminen on myös kuvanveistäjä ja lasitaiteilija. Salminen on käynyt Ateneumin koristeveistokurssin, ja hän on ottanut osaa erilaisiin taidekilpailuihin. Nykyistä edeltävä Venla-patsas, rehevä naishahmo, oli hänen kädenjälkeään. Hän omisti 90-luvulla myös lasiyrityksen joka kuitenkin ajautui myöhemmin taloudellisiin vaikeuksiin.
[muokkaa] Lähteet
- Suomen kansallisfilmografia 6-9, VAPK, 1991
- Tony Latva & Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa, WSOY, 2004
- Elokuva-Aitta 18/1965: Simo Salminen - lehtiartikkeli
