Selim A. Lindqvist
Wikipedia
Selim Arvid Lindqvist (19. toukokuuta 1867, Helsinki – 17. toukokuuta 1939) oli suomalainen arkkitehti. Hän oli jugend-tyylisuunnan tunnetuimpia edustajia Suomessa ja on suunnitellut lukuisia arkkitehtuuriltaan merkittäviä rakennuksia Helsingissä. Hän valmistui vuonna 1888 Polyteknillisestä opistosta (nyk. Teknillinen korkeakoulu). Lindqvist työskenteli vuosina 1888–1901 Kiseleff & Heikelinin toimistossa, jonka jälkeen hän perusti oman arkkitehtitoimiston pysytellen yksilöllisessä tyylissään. Lindqvistin tunnetuimpia teoksia ovat:
- Aleksanterinkatu 13 (1898–1900)
- edelleen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan palveleva Hietalahden kauppahalli (1903–1904) Hietalahdentorilla
- Merkuriuksen liiketalo (1890), Mikonkatu 1/Pohjoisesplanadi 33
- Panttilainaamo (1902–1903), Pursimiehenkatu 7
- Suvilahden voimalaitos (1909) Sörnäisten rantatiellä
- Villa Johanna (1905–1906), Laivurinkatu 23-25
- Villa Riviera (1910–1911), Armfeltintie 1
- Mikkelin kaupungintalo 1911
- Mikkelin Naisvuoren vesitorni 1911
- Villa Ensi (1910–1912), Merikatu 23
Myös Katajanokan asuinrakennukset Satamakatu 5 (1902–1903) ja Wellamo (1903–1904), Vyökatu 9, ovat Lindqvistin käsialaa. Lindqvist oli ensimmäisiä teräsbetonin käyttäjiä Suomessa ja kantavan pilarin muotokielen kehittäjä. Lindqvistin töihin liitettiinkin toistuvasti sanonta "ensimmäistä kertaa Suomessa" hänen soveltaessaan suunnitelmiinsa uusia keksintöjä. Useita Lindqivistin piirtämiä merkittäviä rakennuksia on purettu.
