Sauvon kirkko
Wikipedia
Sauvon kirkko on keskiaikainen harmaakivikirkko ja rakennettu nykyiseen asuunsa 1460-ja 1470-luvuilla. Kirkon vanhimmat osat ovat kuitenkin peräisin 1300-luvun alkupuolelta. Keskiaikainen katolinen seurakunta omisti kirkon Pyhälle Klemensille.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rakentaminen
Ensimmäinen kirjallinen maininta Sauvon kirkosta on Turun tuomiokirkon rekistereissä vuodelta 1346. Sauvossa on kuitenkin ollut kirkko jo kauan ennen sitä. Nykyisen kivikirkon paikalla on sijainnut pieni puukirkko, joka on rakennettu 1200-luvulla, mahdollisesti jopa 1100-luvun lopulla. Siihen liitettiin rakennustyylistä päätellen 1200-luvun lopulla kivinen sakaristo, joka on nykyisen kirkon vanhin osa.
Uusi harmaakivinen kirkon ns. runkohuone valmistui 1300-luvun lopulla. Alttarilevyyn on hakattu vuosiluku 1391, joka ilmeisesti tarkoittaa kirkon valmistumisvuotta. Lopuksi rakennettiin asehuone 1400-luvun alkupuolella. Sen valmistuttua kirkko oli kolmilaivainen hallikirkko, jonka laivoja erottivat tiiliset pilarit.
Pilarit kannattivat tasaista, puista välikattoa, joka purettiin 1450- ja 1460-luvuilla, ja tilalle rakennettiin holvit tiilestä. Samassa yhteydessä kirkon sisäseinät verhottiin kauttaaltaan tiilellä, josta myös päätykolmiot muurattiin.
Sauvon kirkon tähtiholvien on sanottu edustavan Suomen keskiaikaisen kirkkorakennustaiteen huippua. Tyyliltään ne muistuttavat Kemiön ja Tenholan kirkon holveja. Tästä sekä rakentamisajankohdasta on päätelty, että ne olisivat 1400-luvun kuulun kirkkorakennusmestarin Pietari Kemiöläisen käsialaa, mutta asiasta ei ole varmuutta.
[muokkaa] Koristaminen
Tiiliholvien kalkkimaalaukset ovat peräisin 1470-luvulta. Maalaukset koostuvat kasviornamenteista sekä apostolien ja profeettojen henkilökuvista. Puhdasoppisella ja askeettisella 1600-luvulla kuvien katsottiin viittaavan paavilliseen pyhimyskulttiin, ja ne peitettin kalkilla vuoden 1650 tienoilla. Maalaukset paljastettiin uudelleen 1900-luvun alussa.
Kirkon vanhin irtamisto on peräisin vanhasta puukirkosta. Niinpä esimerkiksi jykevä kasteallas on valmistettu jo 1200-luvulla Gotlannin kalkkikivestä ja tuotu muualta Sauvoon. Kirkon alttari on luultavasti keskiaikainen. Alttaritaulu on 1600-luvun puolivälistä, tekijä on todennäköisesti sauvolainen taiteilija Gertrud Wessel. Pramea barokkityylinen saarnastuoli, jonka seurakunta sai lahjoituksena, on vuodelta 1651 ja kookas triumfikrusifiksi (Kristus ristillä) 1400-luvun jälkipuoliskolta. Lahjoituksina kirkkoon saatiin myös mm. Kristus-patsas, Pyhää Laurentiusta esittävä patsas ja Pyhän Yrjänän ryhmä, kaikki 1500-luvun alkupuoliskolla.
Kellotapulin puuosat rakennettiin 1760-luvun lopulla. Nykyiset urut ovat vuodelta 1896. Alkuperäiset urut kuuluivat Varsinais-Suomen vanhimpiin, ne hankittiin aatelisten lahjoittamin varoin vuonna 1671. Urut siirrettiin 1890-luvulla Turun linnan museoon, jossa ne tuhoutuivat linnan palossa 1941.
Kirkossa on säilynyt harvinaisen paljon 1600-luvun hautausvaakunoita. Tuohon aikaan, jolloin aatelissääty muutenkin korosti asemaansa erilaisin tunnuksin, yleistyi hautausvaakunoiden käyttö hautajaisten yhteydessä. Vaakunaa kannettiin hautajaiskulkueessa, ja se pystytettiin kirkkoon hautamuistomerkiksi.
[muokkaa] Korjaukset
Kirkkoa jouduttiin korjaamaan 1400-luvun lopulta lähtien. Kirkon tileissä on vuodesta 1630 lähtien lukuisia merkintöjä korjaus- ja parannustöistä. Koko kuori uusittiin 1640-luvulla. Seuraavan vuosikymmenen aikana lattia rakennettiin uudelleen tiilestä. Urkuparvi rakennettiin 1660-luvulla. 1690-luvulla suoritettiin laajoja korjaus- ja maalaustöitä, mm. itäpäädyn perustusta tuettiin. Koko kattorakennelma uusittiin 1720- ja 1730-luvuilla. Samalla kattoon lisättiin räystäät, mikä muutti kirkon ulkomuotoa merkittävästi.
Remontoimista kertyi siinä määrin, että sauvolaiset palkkasivat päätoimisen kirkkopuusepän 1730-luvulla. Hänen seuraajansa johdolla rakennettiin kellotapuli uudestaan 1770-luvulla.
Sauvon kirkossa valmistui laaja konservointityö 1970-luvun alussa. Tuolloin muun muassa kalkkimaalaukset entistettiin.
[muokkaa] Jumalanpalvelukset
Sauvon kirkon katolisen ajan jumalanpalveluksista ei ole säilynyt tietoa, merkintöjä kirkonmenoista on runsaammin vasta 1600-luvulta. Tuolloin jumalanpalvelus alkoi kesällä aamukahdeksalta, muulloin yhdeksältä, ja kesti puoliin päiviin. Kirkollisina juhlapäivinä oli kaksi jumalanpalvelusta, suomeksi ja ruotsiksi. Jo 1600-luvun alkupuolella jumalanpalveluksia järjestettiin kahdessa kirkossa, puu- ja kivikirkossa, toisessa suomeksi, toisessa ruotsiksi.
Istumajärjestyksestä jumalanpalveluksissa käytiin tiukkoja kiistoja sen jälkeen kun kirkkoon oli yksityisin varoin hankittu penkkejä 1500-luvulla. Vuonna 1642 laadittiin virallinen istumajärjestys, jonka mukaan aatelisille varattiin viisi ensimmäistä penkkiriviä. Niiden jälkeiset rivit jaettiin tarkasti eri talollisten kesken. Myös tästä järjestyksestä riideltiin usein, jopa tapeltiin, kirkonmäellä.
Ensimmäinen tunnettu Sauvon kirkkoherra oli Ascerus, joka mainitaan vuodelta 1335 olevassa asiakirjassa. Kirkkoherra Jöns Pettersson, joka hoiti tehtävää 1380-luvulla, tunnettiin laajalti. Hän oli varakas mies, kuten papit tuohon aikaan usein olivat, ja omisti maatiloja ainakin Kemiössä, Tenholassa, Piikkiössä ja Rymättylässä.
Ensimmäinen nimeltä tunnettu lukkari oli Lars Märtensson, josta on merkintä 1640-luvulta. Hän toimi myös unilukkarina eli jumalanpalveluksen aikana nukahtaneiden seurakuntalaisten herättäjänä. Myöhemmin palkattiin unilukkari erikseen, ensimmäinen nimeltä mainittu herättäjä oli Jussi 1670-luvulta. Ensimmäiset kirkkoväärtit eli seurakunnan omaisuuden hoitajat mainitaan jo 1412: Matts Holvastsson ja Jeppe Mattsson.
[muokkaa] Kirkonkellon teksti
- Kupar kurkull korkiast kutzun
- kielell kovall kolkutan
- Kulie kiirust kansan kanssa
- kallist korwas kuulemaan
- käsky kullaist Korkehimman
- Kuultuas käänny katumaan
- Kuljettuas kuolemahan
- kunnian kruunull krunataan
-
-
- Kirkonkello on vuodelta 1791
-
-
[muokkaa] Sauvo
Sauvo (ruots. Sagu) sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu vajaat kolmetuhatta ihmistä. Sauvoon kuuluu myös entinen Karunan kunta, joka liitettiin vuonna 1969. Sauvo-Karunan seurakunnan toinen kirkko on Karunan kirkko.
[muokkaa] Lähde
- Jukka Luoto - Kari Alifrosti: Sauvon historia, osa 1
