Ritariperhonen
Wikipedia
| Ritariperhonen | ||||||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ritariperhonen, Papilio machaon Linnaeus, 1758 on eräs päiväperhoslaji.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Ritariperhosen siipien kärkiväli on 7,6–9,3 cm. Yläpuolelta se on pääasiassa keltaisen ja mustan kirjava. Takasiivissä on myös sinistä ja punaiset täplät. Pitkät kapeat kannukset takaosassa ovat ritariperhoselle ja sen lähisukulaisille tunnusomaiset.
Kotelovaiheessa ritariperhonen näyttää käpristyneeltä lehdeltä.
[muokkaa] Levinneisyys
Ritariperhosen levinneisyysalue on huomattavan laaja. Se kattaa suuren osan Eurooppaa ja Aasiaa. Lisäksi ritariperhosta tavataan Pohjois-Afrikassa ja Pohjois-Amerikan länsi- ja keskiosissa.
[muokkaa] Elinympäristö
Vuoristot, rannikkoseudut, kosteikot, kukkaniityt, metsänreunat ja suot.
[muokkaa] Ravinto
Aikuisen ritariperhosen on nautittava ravintoa, joka on muutettavissa nopeasti energiaksi. Meden sisältämä sokeri täyttää vaatimuksen ihanteellisesti. Perhonen oikaisee rullalle kiertyneen imukärsänsä ja työntää sen "mehupilliksi" kukkaan. Toukkavaiheessa ritariperhosen on syötävä runsaasti kerätäkseen kylliksi energiaa nahanluonteja ja lopullista muodonmuutosta varten. Lyhyillä, vahvoilla leuoillaan se jauhaa ravintokasvin lehtiä useiden päivien ajan miltei tauotta. Nautittu kasviaines sisältää myrkyllisiä yhdisteitä, jotka kerääntyvät toukan ruumiiseen ja suojaavat sitä linnuilta ja muilta pedoilta.
