Ragnar Granit

Wikipedia

Ragnar Arthur Granit (1900–1991) on eräs kaikkien aikojen tunnetuimmista suomalaissyntyisistä tiedemiehistä ja maailmanlaajuisestikin eräs 1900-luvun huomattavimpia näköaistin ja hermoston tutkijoita. Hän oli fysiologi ja vastaanotti Nobelin lääketieteen palkinnon näön fysiologiaa koskevista tutkimuksistaan vuonna 1967 yhdessä Haldan Keffer Hartlinen ja George Waldin kanssa.

Granit suoritti lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1927 ja samana vuonna hän myös sai lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon. Näköaistin tutkimuksesta kiinnostunut Granit opiskeli 1920- ja 1930-luvuilla aikansa parhaimmissa tieteellisissä keskuksissa, Oxfordissa ja Philadelphian Johnson Foundation -tutkimuslaitoksessa, ja tuli Suomeen palattuaan vuonna 1935 ensin Helsingin yliopiston virkaatekeväksi ja vuonna 1937 varsinaiseksi fysiologian professoriksi.

1930-luvun loppupuolella Granit oli jo saavuttanut huomattavan kansainvälisen maineen eräänä silmän ja verkkokalvon etevimmistä tutkijoista. Tästä ovat parhaana osoituksena Granitin vuonna 1940 Harvardin yliopistosta saama kutsu saapua professoriksi sekä samana vuonna Tukholmasta saatu tarjous saapua Karoliinisen instituutin neurofysiologian laitoksen johtajaksi.

Mainituista tarjouksista – jotka molemmat oli pantu alulle jo ennen talvisotaa – Granit valitsi Tukholman ja siirtyi välirauhan aikana jatkamaan tutkimuksiaan Ruotsiin. Tukholmaan siirryttyään Granit sai pian Ruotsin kansalaisuuden, ja vuonna 1945 hänet nimitettiin vastaperustetun Nobel-instituutin johtajaksi samalla kun hänelle laitoksen johtajana perustettiin henkilökohtainen neurofysiologian professorin virka. Mainituissa viroissa Granit pysyi eläkkeelle jäämiseensä, vuoteen 1967 asti, mutta jatkoi vielä tämänkin jälkeen aktiivisesti tutkimuksiaan sekä toimi mm. useaan otteeseen vierailevana professorina eri puolilla Yhdysvaltoja, Oxfordissa sekä Bad Neuheimin Max Planck -instituutissa.

Tukholmassa Granit vielä jatkoi muutamia vuosia näön fysiologian tutkimuksiaan, mutta 1940-luvun puolivälistä lähtien hän siirtyi tutkimaan lihaksiston toiminnan hermostollista säätelyä. Vaikka monet arvioitsijat ovat pitäneet Granitin ja hänen tutkimusryhmänsä saavutuksia lihasten neurofysiologiassa vieläkin merkittävämpinä kuin hänen työtään silmän ja verkkokalvon toiminnan selvittämisessä, myönnettiin Granitin Nobelin palkinto kuitenkin nimenomaan hänen "silmän primaareja fysiologisia ja kemiallisia näköön liittyviä tapahtumasarjoja koskevista keksinnöistään". Näistä keksinnöistä merkittävin osa oli pantu alulle 1930-luvulla Oxfordissa ja saatettu loppuun 1930-luvun lopun Suomessa, jonne Granit säilytti lämpimät suhteet Tukholmaan muuttoonsa jälkeenkin. Hän oli myös läpi elämänsä ylpeä suomenruotsalaisista juuristaan ja palasi aina kesäisin kesäpaikkaansa Korppoon Vikminneen, jota hän piti toisena kotinaan.

13.10.2006 Riihimäellä avattiin Ragnar Granitin kunniaksi "Ragnarin aukio", sillä hän oli syntynyt Riihimäellä.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Ragnar Granit Säätiö
• Ragnar Granit instituutti Tampereen teknillisessä yliopistossa
• Kansallisbiografia
• Ragnar Granitin elämäkerta Nobel-säätiön sivuilla
• Nobel esittelypuhe professori C.G. Bernhard

Tämä henkilöstä kertova artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.