Piltdownin ihminen
Wikipedia
Piltdownin ihminen (Eoanthropus dawsoni) on väärennetty ihmiskallo, joka löydettiin Piltdownista, läheltä Uckfieldiä, Sussexin kreivikunnasta Englannista vuonna 1912. Sen löytäjä oli lakimies ja amatööripaleontologi Charles Dawson.
Toinen samantyyppinen kallo (Piltdown II) löydettiin alueelta 1915 ja uskottiin, että puuttuva rengas ihmisen ja apinan väliltä oli löytynyt. Kuitenkin myöhemmin ympäri maailmaa löytyneet (aidot) ihmisapinalöydökset osoittivat, että Piltdownin ihminen ei sopinut ihmisen kehitysteorioihin. Kemialliset tutkimukset, jotka julkistettiin 21. marraskuuta 1953, osoittivat lopulta kallot väärennöksiksi.
Pitdownin ihminen osoittautui kirjaimellisesti puoliapinaksi tai puoli-ihmiseksi: se muodostui keskiaikaisen ihmisen kallosta, 500 vuotta vanhasta orangin alaleuasta ja simpanssin hampaista.
Väärennöksen paljastuminen kesti neljäkymmentä vuotta, koska se tyydytti eurooppalaisten odotukset siitä, että varhaisimmat ihmislajit löytyisivät Euraasiasta ja britit halusivat "ensimmäisen britin" tyydyttääkseen kansallista identiteettiä, varsinkin kun Ranskan ja Saksan alueelta löytyi merkkejä neandertalin ihmisestä. Ammatillinen mustasukkaisuus pitivät väärennetyn kallon ja leuan pois tarkemmasta julkisesta tutkimuksesta. Lisäksi löytäjiä pidettiin luotettavina, ja kallo sopi odotuksiin evoluution kehityksestä (aivojen kehittyminen ennen leukaa). Vaikka se pian ei enää sopinutkaan paikalleen evoluutioteorioihin, sitä ei ennen vuotta 1953 julistettu väärennökseksi.
Väärennöksen tekijästä ei ole koskaan saatu selvyyttä. Charles Dawson on ollut ykkösepäilty, mutta vuosien mittaan on esitetty nimiä kuten Arthur Conan Doyle (joka asui seudulla) ja Pierre Teilhard de Chardin. Eräälle Martin A.C. Hintonille kuulunut laatikko löydettiin Natural History Museumin varastosta Lontoosta vuonna 1970. Sieltä löytyi eläimen luita ja hampaita, joita oli veistelty samaan tapaan kuin Piltdownin näytteissä.
