Pierre Vidal-Naquet

Wikipedia

Pierre Vidal-Naquet (23. heinäkuuta 1930, Pariisi – 29. heinäkuuta 2006, Nizza Ranska oli ranskalainen historioitsija, hellenisti ja ranskalaisuuden asianajaja. Hän on erityisen tunnettu kielteisestä suhtautumisestaan kidutuksiin Algeriassa, maan sisällissodan aikana sekä Kreikan everstien sotilashallintoa, hän toimi myös aktiivisti niitä negationistejä vastaan, jotka kieltävä kaasukammioiden olemassaolon.^[1]

Sisällysluettelo 1 Elämäkerta 2 Keskeiset teokset 2.1 Antiikin Kreikasta 2.2 Algerian sisällisodasta 2.3 Juutalaisista, lopullisesta ratkaisusta ja negationismista 2.4 Jean Moulinista 2.5 Muistelmat 3 Tietoa muualla 3.1 Artikkelit 3.2 Haastattelut 4 Viitteet

[muokkaa] Elämäkerta

Vuoden 1944 toukokuussa Pierre Vidal-Naquet’n vanhemmat pidätettiin Gestapon toimesta Marseillessa ja heidät kuljetettiin Auzchwitziin. Tältä matkaltaan he eivät koskaan palaneet.

Hän opiskeli historiaa ja väitteli filosofian tohtoriksi sekä suoritti agrégation-tutkimmon. Hän keskitti tutkimustyönsä Anttikin Kreikkaan, juutalaisten historiaan sekä nykyhistoriaan. Hän erikoistui juuri Antiikin Kreikan historiaan, joka on hänen erityismieltymyksensä. Kuitenkin hän työskenetee myös nykyhistorian historian parissa ja julkaisee teoksia Algerian sisällissodasta sekä Shoah^[2].

Intellektuellina hän sitoutui voimakkasti ihmisoikeuksien puolustamiseen ja toimi voimakkaasti Algerian sisällissodassa käytettyä kidutusta vastaan. Hän oli perustamassa sodan aikana Audin-komiteaa^[3] . Hän toimi viimeisiin aikoihin asti negationismia vastaan, koska tämän aatteen kannattajat pyrkivät kieltämään kaasukammioiden olemassaolon.

Pierre Vidal-Naquet oli myöskin anti-stalinistinen marxilainen ja on oli lyhyen aikaa Michel Rocardin johtamassa Yhdistyneessä sosialistipuolueessa (PSU). Hän suosi myös kannanotoillaan ja kirjoituksillaan ”Socialisme ou barbarie” lehteä^[4].

Yhdessä Michel Foucaultin ja Jean-Marie Comenachin kanssa ne 8. helmikuuta 1971 julkaisivat manigestin valkoloiden olosuhteista ja tarpeellisuudesta. Hän toi myös Yhdistyneiden Kansakuntien julistaman rauhankultturin ja väkivallattoman vuosikymmenen ranskalaisessa toimintaryhmässä.

Heinäkuussa vuonna 2003 hän julkaisi yhdessä useiden juutalaisten kanssa julistuksen ”Toisenlainen juutalainen ääni”, jossa selkeästi tuettiin Palestiinan kansaa.

Pierre Vidal-Naquet oli professori «École des hautes études en sciences sociales (EHESS)» korkeakoulussa ja toimi myös sen johtajana..

[muokkaa] Keskeiset teokset

[muokkaa] Antiikin Kreikasta

• Pierre Vidal-Naquet & Jean-Pierre Vernant (1990): La Grèce ancienne - Du mythe à la raison. Le Seuil.
• Pierre Vidal-Naquet & Jean-Pierre Vernant (1991): La Grèce ancienne - L'espace et le temps. Le Seuil.

• Pierre Vidal-Naquet & Jean-Pierre Vernant (1992): La Grèce ancienne - Rites de passage et transgressions''. Le Seuil.
• Pierre Vidal-Naquet & Jean-Pierre Vernant (2000): Mythe et tragédie en Grèce ancienne. La Découverte.
• Pierre Vidal-Naquet (2000): Les Grecs, les historiens et la démocratie. La Découverte.
• Pierre Vidal-Naquet & Jean-Pierre Vernant (2001): Œdipe et ses mythes. Complexe.
• Pierre Vidal-Naquet (2001): La Démocratie grecque vue d'ailleurs. Flammarion.
• Pierre Vidal-Naquet (1991): Le Chasseur noir - Formes de pensées et formes de société dans le monde grec. La Découverte.
• Pierre Vidal-Naquet (2001): Le Miroir brisé : tragédie athénienne et politique. Les Belles Lettres.
• Pierre Vidal-Naquet & Jean-Pierre Vernant (2002): Travail et esclavage en Grèce ancienne. Complexe.
• Pierre Vidal-Naquet (2002): Le Monde d'Homère. Perrin.
• Pierre Vidal-Naquet (2002): Fragments sur l'art antique. Agnès Viénot.
• Pierre Vidal-Naquet (2005): L'Atlantide. Petite histoire d'un mythe platonicien. Les Belles Lettres. ISBN 225138071X.
• Pierre Vidal-Naquet & Michel Austin (1972): Économies et sociétés en Grèce ancienne. Périodes archaïque et classique. Armand Colin.
• Pierre Vidal-Naquet (1967): Le Bordereau d'ensemencement dans l'Égypte ptolémaïque. Fondation Égyptologique Reine Élisabeth.

[muokkaa] Algerian sisällisodasta

• Pierre Vidal-Naquet (1989): L'Affaire Audin, 1957-1978. Éditions de Minuit.
• Pierre Vidal-Naquet (1972): La Torture dans la République : essai d'histoire et de politique contemporaine (1954-1962). Éditions de Minuit.
• Pierre Vidal-Naquet (2001): Les Crimes de l'armée française Algérie 1954-1962. La Découverte.
• Pierre Vidal-Naquet (2002): La Raison d'État. La Découverte.

[muokkaa] Juutalaisista, lopullisesta ratkaisusta ja negationismista

• Pierre Vidal-Naquet (1995): Les Assassins de la mémoire. Le Seuil.
• Pierre Vidal-Naquet (1995): Les Juifs, la mémoire et le présent. Le Seuil.
• Pierre Vidal-Naquet & Arno Mayer (2002): La Solution finale dans l'histoire. La Découverte.

[muokkaa] Jean Moulinista

• Pierre Vidal-Naquet & Arno Mayer (1993): Le Trait empoisonné. La Découverte.

[muokkaa] Muistelmat

• Pierre Vidal-Naquet & Arno Mayer (1998): Mémoires t.1 - La brisure et l'attente 1930-1955. Le Seuil.
• Pierre Vidal-Naquet & Arno Mayer (1998): Mémoires t.2 - Le trouble et la lumière 1955-1998. Le Seuil.

[muokkaa] Tietoa muualla

[muokkaa] Artikkelit

• Faurissonista ja Chomskyista, 21. marraskuuta 1980
• Peperinen Eichmann, 1980
• Une fidélité têtue. Ranskalainen vastarintaliike Algerian sisällissodassa Vingtième siècle, no 10, 1986
• Lucien Vidal-Naquet (1993) vuosina 15. syyskuuta 1942 ja 29. helmikuuta 1944 pitämän päiväkirjan esittely Annales 1993

[muokkaa] Haastattelut

• L’État n’a pas à dire comment enseigner l’histoire /Valio ei määrää miten historiaa opetetaan), Pierre Vidal-Naquet’. Haastattelu, tehnyt Hervé Nathan, Libération, 14. huhtikuuta 2005.
• La Vérité de l’indicatif (Ohjeellinen totuus), Pierre Vidal-Naquet’n haastatteu, Vacarme, n°17, syksy 2001.
• Pierre Vidal-Naquet Thierry Paquot haatattelee historioitsijaa (Paris XII) tammikuua 1998.
• L’encouragement direct de Papon (Paponin suora rohkaisu, Pierre Vidal-Naquet’n haastattelu Jean-Paul Pierot’n tekemänä, L'Humanité, 17. lokakuuta 1997.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Artikkeli on adaptoitu käänös ranskankielisestä vikipediasta.
2. ↑ Termi Shoah tarkoittaa Saksalaisten ja heidän kumppaneidensa tavoitetta tuhota ainakin kaksi kolmasosaa juutalaisväestöstä toisen maailmansodan aikana.
3. ↑ Maurice Audin (1932 – 1957)oli nuori algerialainen matemaatikko. Hänestä tuli symboli Ranskalaisten käyttämälle kidutukselle, sillä hän katosi kidutuksen yhteydessä Koksaan ei ole saatu tarkempaa selkoa tapahtumeesta. Hän väitteli tohtoriksi "in absentia" joulukuussa 1957
4. ↑ Socialisme ou barbarie (Sosialismi vai barbaria) –tehti perustettiin vuonna 1946 Kansainvälisen kommunistisen puolueen (PCI) toimesta ja se oli omaksunut nimensä Rosa Luxemburgin käsitteistöstä.