Paksujalka

Wikipedia

Paksujalka
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Rantalinnut Charadriiformes Heimo: Burhinidae Suku: Burhinus Laji: oedicnemus

Paksujalka (Burhinus oedicnemus) on harvinainen kahlaajalaji, jota tavataan Suomessa parin vuoden välein.

Sisällysluettelo 1 Ulkonäkö ja koko 1.1 Koko 2 Levinneisyys 3 Lisääntyminen 4 Ravinto 5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Ulkonäkö ja koko

Ruskehtavan linnun höyhenpeitteessä on selvärajaiset mustat ja valkeat raidat siivissä, jotka näkyvät varsinkin linnun lentäessä. Sen silmät näyttävät pullistuvan päästä, sillä kallonmuoto muistuttaa krokotiilia tai liskoa. Jalat ovat voimakkaat, kuten nimikin sanoo. Nokka on päästä musta tyvestä keltainen ja kahlaajalinnun nokaksi paksu.

[muokkaa] Koko

Pituus 41 - 43 cm, siipien kärkiväli noin 82 cm, paino 400 - 550 g

[muokkaa] Levinneisyys

Paksujalka pesii harvalukuisena Keski-Euroopassa ja Etelä-Euroopan kuivilla aromailla sekä Afrikassa ja Lounais-Aasiassa. Suomea lähimmät pesimäalueet ovat olleet Puolassa ja Saksan itäosissa, mutta laji on viime aikoina vähentynyt kaikkialla ja paikoin hävinnyt kokonaan. Nykyisin Euroopassa paksujalkaa tavataan enää lähinnä Unkarissa ja Elsassissa. Sen tuhoksi ovat koituneen maatalouden rakennemuutos, hyönteismyrkyt, munien keräily sekä metsästys.

[muokkaa] Lisääntyminen

Paksujalka munii 2-3 munaa maahan.

[muokkaa] Ravinto

Paksujalka syö hyönteisiä, muita selkärangattomia ja pieniä liskoja.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Mäkipelto, Jarmo & Mäkipelto, Jouni 1979: Paksujalka Burhinus oedicnemus* toisen kerran Suomessa. - Lintumies 4.1979 s. 183-184. LYL.