P. G. Wodehouse

Wikipedia

Sir Pelham Grenville Wodehouse KBE (s. 15. lokakuuta 1881 – k. 14. helmikuuta 1975, lausutaan kuin Woodhouse) oli englantilainen humoristikirjailija, joka oli valtavan suosittu seitsemänkymmenen vuoden ajan. Yleisönsuosion lisäksi Wodehouse on myös kirjallisesti korkealle arvostettu. Wodehousea ovat arvostaneet sekä aikalaiskirjailijat, kuten Hilaire Belloc, Evelyn Waugh ja Rudyard Kipling, että Salman Rushdien, Douglas Adamsin ja Terry Pratchettin kaltaiset nykykirjailijat. Wodehouse tunnetaan nykyisin parhaiten Jeeves-tarinoistaan.

[muokkaa] Elämä

P. G. Wodehousen isä oli Hong Kongissa toiminut virkamies, joka joutui eroamaan virastaan sairauden vuoksi. Wodehouse opiskeli Lontoon Dulwich Collegessa, mutta joutui jättämään yliopisto-opinnot perheen talousongelmien vuoksi. Hän työskenteli Hong Kongin ja Shanghain pankissa kaksi vuotta, mutta ei ollut kovin kiinnostunut pankkiurasta. Lopulta hän alkoi kirjoittaa ammatikseen. Wodehouse julkaisi ensimmäisen romaaninsa vuonna 1902 21-vuotiaana, ja siitä alkoi kahdeksalle vuosikymmenelle ulottunut poikkeuksellisen tuottelias ura. Hän julkaisi yhden tai useampia kirjoja joka vuosi kuolemaansa asti vuonna 1975, lukuun ottamatta II maailmansodan aiheuttamaa taukoa.

Wodehouse muutti vuonna 1912 Hollywoodiin, jossa hän ansaitsi huomattavia summia käsikirjoittajana. Monet hänen tarinoistaan julkaistiin myös jatkokertomuksina The Saturday Evening Postissa ja muissa lehdissä. Hän myös meni naimisiin 1914 ensimmäisinä Yhdysvaltain-vuosinaan. Wodehouse palasi 1920 Britanniaan, mutta asui vuodesta 1924 lähtien Hollywoodissa ja Ranskan Le Touquet'ssa.

Politiikka ja maailman tapahtumat eivät lainkaan kiinnostaneet Wodehousea. Toisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1939 hän jäi Ranskan kotiinsa, ilmeisesti ymmärtämättä konfliktin vakavuutta. Saksalaiset vangitsivat hänet 1940 ja pitivät häntä arestissa vuoden ajan, ensin Belgiassa ja sitten Ylä-Sleesiassa. Vapauduttuaan arestista Wodehouse teki Berliinissä sarjan radio-ohjelmia, joissa hän käsitteli humoristiseen tyyliin kokemuksiaan sodasta ja arestistaan. Britanniassa ohjelmat aiheuttivat valtavan kohun: Wodehousea syytettiin yhteistyöstä natsien kanssa, häntä vaadittiin syytteeseen maanpetoksesta ja monet kirjastot poistivat hyllyistään hänen kirjojaan. Wodehousen näkyvimpiä puolustajia olivat Evelyn Vaugh ja George Orwell, joka julkaisi pitkän artikkelin In Defence of P. G. Wodehouse (suomennettu nimellä "P. G. Wodehousen puolustukseksi").

Kritiikin vuoksi Wodehouse ja hänen vaimonsa käänsivät lopullisesti selkänsä Britannialle. Kirjailija hankki 1954 Yhdysvaltain kansalaisuuden ja muutti maahan pysyvästi. Elisabet II aateloi 93-vuotiaan Wodehousen vuonna 1975, vain vähän ennen tämän kuolemaa. Yleisesti on arvioitu Wodehousen natsi-Saksassa pitämien radio-ohjelmien vaikuttaneen siihen, että tunnustus tuli niin myöhään.

[muokkaa] Tuotannosta

Wodehouse kirjoitti 96 kirjaa vuodesta 1902 vuoteen 1975 jatkuneella urallaan. Hänen tuotantonsa sisältää niin romaaneja, novellikokoelmia kuin komediamusikaalejakin.

Wodehouse on humoristina ja värikkäiden henkilöiden luojana lähinnä Charles Dickensin perillinen, mutta häneltä puuttuu Dickensin yhteiskunnallinen kantaaottavuus ja moralisointi. Wodehousen teokset ovat sävyltään kepeitä ja edustavat kevyttä komediaa tai farssia.

Wodehousen tuotannon on arveltu vaikuttaneen paljon kuvaan englantilaisesta rikkaasta aatelismiehestä hiukan hassahtaneena eksentrikkona. Hänen kirjojensa maailma, jossa rikkaat nuoret tyhjäntoimittajat notkuvat klubeillaan ja höperöt lordit kasvattavat sikoja, on kuitenkin kaukana realistisesta. Evelyn Vaughin mukaan Wodehousen kirjat kertovat yhtä epätodellisesta maailmasta kuin "Liisa ihmemaassa". George Orwell arveli In Defence of P. G. Wodehouse -esseessään, että Wodehousen kirjallinen maailmankuva muotoutui kokonaisuudessaan edvardiaanisena aikana eikä kokenut merkittäviä muutoksia sen jälkeen. Orwellin mukaan se maailma, joka eli Wodehousen kirjoissa vielä 1960-luvulla, tuhoutui todellisuudessa jo ensimmäisessä maailmansodassa. Asuminen pääsääntöisesti ulkomailla vuodesta 1912 lähtien auttoi Wodehousea pysymään "henkisenä edvardiaanina".

Wodehousen tuotanto kietoutuu tiettyjen hahmojen ja tapahtumapaikkojen ympärille, mistä johtuen hänen tuotantoaan on usein jaettu sarjoihin:

• Jeeves-tarinoistaan Wodehouse lienee tunnetuin sekä Britanniassa että maailmalla. Niiden päähenkilöt ovat nuori yläluokkainen tyhjäntoimittaja Bertram "Bertie" Wooster, joka on rikas mutta jokseenkin tohelo, sekä tämän nerokas herrasmiespalvelija Jeeves, joka selvittää isäntänsä ja tämän toverien nais- ja rahasotkut. Jeeves ja Bertie esiintyivät ensimmäisen kerran 1919, ja Wodehouse kirjoitti heistä säännöllisesti 1960-luvulle asti.

• Blandings-tarinat kertovat fiktiivisen Blandingsin linnan asukkaista. Niiden pääosassa on tavallisesti eksentrinen lordi Emsworth, jonka elämän keskipisteenä ovat hänen palkittu sikansa "Blandingsin keisarinna" sekä palkittu kurpitsansa.

• Psmith on nerokas "jokapaikanhöylä". Jotkut Psmith-tarinat lomittuvat Blandings-tarinoiden kanssa siten, että Psmith työskentelee lordi Emsworthille ja asuu Blandingsissa.

[muokkaa] Televisioinnit

Sekä Blandings- että Jeeves-tarinoita on tehty televisiosarjoiksi. Jeeves-tarinoita on muokattu tv-sarjoiksi kahdesti: ensin 60-luvulla BBC:n tekeminä ja sitten 1990-luvulla Granada Televisonin tuotantona, jossa Jeevesiä ja Woosteria näyttelivät Hugh Laurie (Bertie) ja Stephen Fry (Jeeves). Sarja nähtiin Suomessa YLE TV1-kanavalla nimellä "Kyllä Jeeves hoitaa".