Osmium

Wikipedia

Renium ← Osmium → Iridium Ru ↑ Os ↓ Hs       Koko taulukko
Yleistä
Nimi	Osmium
Tunnus	Os
Järjestysluku	76
Luokka	siirtymämetalli
Lohko	d
Ryhmä	8
Jakso	6
Tiheys	22,61×103 kg/m3
Kovuus	7,0 (Mohsin asteikko)
Väri	hopeinen, sinertävä
Löytövuosi, löytäjä	1803, Smithson Tennant
Atomiominaisuudet
Atomipaino	190,23 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	185 pm
Kovalenttisäde	128 pm
Orbitaalirakenne	[Xe] 4f14 5d6 6s2
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 18, 32, 14, 2
Hapetusluvut	±0,7
Kiderakenne	heksagoni
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	kiinteä
Sulamispiste	3306 K (3033 °C)
Kiehumispiste	5285 K (5012 °C)
Moolitilavuus	-×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö	738 kJ/mol
Sulamislämpö	57,85 kJ/mol
Äänen nopeus	4940 m/s 273,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus	2,2 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti	0,130 kJ/kg K
Lämmönjohtavuus	87,6 W/(m×K)
Tiedot normaalipaineessa

Osmium on siirtymäalkuaineisiin kuuluva metallimainen alkuaine. Se on jaksollisessa järjestelmässä 76:s alkuaine. Sen kemiallinen merkki on Os, tiheys huoneenlämmössä 2,257×10⁴ kg/m³, sulamispiste 3044,85 °C ja atomipaino 190,23.

Osmium on kova, sinertävänvalkoinen metalli. Osmiumtetroksidi OsO₄ on erittäin myrkyllinen orgaanisissa stereoselektiivisissä synteeseissä käytettävä hapetin, jonka avulla voidaan esim. kaksoissidos hapettaa dioliksi. Osmiumilla on myös toinen oksidi, osmiumdioksidi OsO₂.

Osmium esiintyy platinamalmeissa lejeerinkinä. Osmiumia käytetään esimerkiksi täytekynien kärkiin ja sähkölaitteisiin.

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.