Oikeusvoima
Wikipedia
Oikeusvoima-käsite syntyy sen seurauksena, että "ne bis in idem" (ei kahdesti samassa asiassa) nimellä tunnettu oikeusperiaate on toteutettu jonkin maan oikeusjärjestyksessä. Tällöin tuomioistuinten lainvoimaiset ratkaisut saavat ns. oikeusvoima-ominaisuuden. Käytännössä oikeusvoimalla tarkoitetaan, ettei tuomioistuin saa ottaa uudestaan käsiteltäväksi sellaista seikkaa, joka jo on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.
Oikeusvoima on siten eri asia kuin lainvoima. Ratkaisu tulee lainvoimaiseksi, kun se on lopullinen eli kun siitä ei saa (enää) valittaa. Kun harkitaan kysymystä, onko jokin seikka jo ratkaistu (lainvoimasella) päätöksellä eli sisältyykö tämä seikka aiemmin tehtyyn ratkaisuun käsitellään kysymystä, jota nimitetään oikeustieteissä "oikeusvoiman ulottuvuudeksi".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ylimääräinen muutoksenhaku
Eräissä poikkeusellisissa tapauksissa on Suomen lain mukaan poikkeaminen ne bis in idem-periaatteesta mahdollista. Ns. ylimääräisin muutoksenhakukeinoin (vastakohta: säännönmukainen muutoksenhakukeino, eli tavallisimmin valitus) voidaan saattaa seikka, joka jo on ratkaistu lainvoiman saaneella päätöksellä uudelleen käsittelyyn. Ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja koskevat säännökset sisältyvät oikeudenkäymiskaaren 31 lukuun. Ks. oikeudenkäymiskaari [1]
Ylimääräiset muutoksenhakukeinot ovat
- kantelu tuomiovirheen perusteella,
- lainvoiman saaneen tuomion purkaminen sekä
- menetetyn määräajan palauttaminen.
Muita ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja ei ole.
Kaikissa em. tilanteissa on kysymyksessä poikkeuksellinen menettely. Edellytykset ylimääräiselle muutoksenhaulle ovatkin varsin ankarat. Kaiken kaikkiaan OK:n 31 luvussa erotellaan 17 eri ylimääräistä muutoksenhakutilannetta (jotka ovat tosin osin päällekkäiset). Alla mainitaan tärkeimmät tilanteet.
[muokkaa] Kantelu tuomiovirheen perusteella (OK 31:1)
Kantelu tuomiovirheen perusteella on mahdollinen muun muassa jos on tuomittu henkilö, jota ei ole kuultu. Käytännössä tällainen tilanne saattaa (poikkeuksellisesti) esiintyä joissain laajoissa rikosasioissa, joissa oikeudenkäynnin edetessä esitetään jatkuvasti uusia syytteitä useita vastaajia vastaan, jolloin saattaa syntyä tilanne, että joku vastaaja (joka vastattuaan omalta osaltaan on poissa asian jatkokäsittelystä oikeudessa) jää kuulematta jostain kokonaisuuteen suhteutettuna vähäisestä seikasta.
Kantelu on edelleen mahdollista tilanteissa, jossa tuomioistuin on ottanut sellaisen seikan käsiteltäväkseen, jota se ei olisi saanut lainkaan käsitellä (ns. absoluuttinen prosessinedellytys on puuttunut). Lopuksi on kantelu mahdollinen myös jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut muu oikeudenkäyntivirhe, joka on tai jonka voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen
Kantelu tuomiovirheen perusteella on tehtävä määräajassa siitä kun virhe ilmeni. Kantelu osoitetaan ylioikeudelle, tai jos kysymyksessä on ylioikeuden tai Korkeimman oikeuden ratkaisu, Korkeimmalle oikeudelle. Jos ylioikeus/Korkein oikeus tällöin havaitsee, että virhe on tapahtunut, se joko poistaa tuomion kokonaisuudessaan tai tarpeellisilta kohdin ja osoittaa sen uutta käsittelyä varten siihen oikeuteen, missä virhe on tapahtunut.
[muokkaa] Lainvoiman saaneen tuomion purkaminen (OK 31:7-9)
Laivoiman saaneen tuomion purkaminen on mahdollista muun muassa jos oikeuden jäsen, syyttäjä tai asianosainen on jutun yhteydessä syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen.
Tunnetuin tuomionpurkutilanteista lienee kuitenkin tilanne, jossa ilmaantuu uusi todiste. Sellaiseen voidaan nojautua vain edellyttäen että saatetaan todennäköiseksi, ettei asianosainen ole voinut vedota aiemmassa oikeuskäsittelyssä puheena olevaan seikkaan tai todisteeseen. Lisäksi asetetaan vetoamiselle uuteen todisteeseen lisäedellytyksiä, jotka ovat erilaiset sen mukaan, tapahtuuko vetoaminen vastaajan vahingoksi vai vastaajan eduksi.
[muokkaa] Vastaajan eduksi
- Vetoaminen uuteen todisteeseen vastaajan eduksi edellyttää lisäksi, että todisteen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä. Lisäksi vetoaminen uuteen todisteeseen tulee eräissä tapauksissa kysymykseen, myös jos siihen on erittäin painavia syitä.
[muokkaa] Vastaajan vahingoksi
- Vetoaminen uuteen todisteeseen vastaajan vahingoksi edellyttää, että on kysymys rikoksesta, josta säännöllisen rangaistusasteikon mukaan voi seurata ankarampi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta. Sitä lievemmissä rikosasioissa ei vetoaminen uuteen todisteeseen tule lainkaan kysymykseen. Vetoaminen edellyttää lisäksi, että todisteen esittäminen olisi johtanut syytetyn tuomitsemiseen rikoksesta tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava olennaisesti ankarampia rangaistussäännöksiä
Tuomion purkaminen tulee myös kysymykseen muun muassa jos ilmenee, että todisteita on väärennetty tai että asiassa on esitetty perätön lausuma (ns. väärä vala) sekä jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.
Tuomion purkamista haetaan eräissä tapauksissa ylioikeudelta, eräissä tapauksissa korkeimmalta oikeudelta asian laadun mukaan. Jos tuomion purkamista koskevaan hakemukseen suostutaan ja jutun uusi käsittely havaitaan tarpeelliseksi, määrää korkein oikeus jutulle uuden käsittelyajan. Korkein oikeus voi myös ottaa selvän asian heti ratkaistavakseen.
[muokkaa] Menetetyn määräajan palauttaminen (OK 31:17)
Menetetyn määräajan palauttaminen on mahdollista tilantessa, joissa asianomainen osoittaa, että hänellä on ollut laillinen este. Sellaisessa tapauksessa määrätään asianosaiselle uusi määräaika, jonka kuluessa hän voi ryhtyä siihen oikeustoimeen, jonka tekemiseksi asetetun määräajan noudattamisen hän oli laiminlyönyt.
[muokkaa] Käytäntöä
Sellaiset asiat, joissa oikeusvoiman laajuus tulee pohdittavaksi ovat verrattain yleisiä ja usein epäselviä. Korkeimman oikeuden ennakkotapausrekisterissä esiintyy 89 tapausta otsikolla oikeusvoima. Vastaavasti varkauksia on 104 tapausta ja ryöstöjä vain 42. Luvut toisaalta osoittavat enemmänkin epäselvyyden määrää kun faktista esiintymistiheyttä.
- Eniten viime vuosikymmeninä julkisuutta saanut ylimääräinen muutoksenhaku lienee tilanne, joka syntyi uusien todisteiden ilmaannuttua asiassa jossa ruotsalaisen tuomioistuin oli hylännyt Olof Palmen murhaa koskevassa jutussa syyttäjän nyttemmin edesmennyttä syytettyä vastaan ajaman syytteen. Syttäjä haki tuomion purkua. Ruotsin - jossa laki on oletettavasti hyvin pitkälti samanlainen kuin Suomessa - Korkein oikeus hylkäsi syyttäjän hakemuksen.
Tapausta ei tietenkään tuntematta juttua seikkaperäisesti voi arvioida. Syyttäjän hakemus kohdistui kutenkin sen oikeushyvän ydintä vastaan, jota ne bis in idem-periaatteella suojataan. Henkilöllä on oikeus edellyttää, että kun asiassa on tuomittu, on se saatettu lopullisesti pois päiväjärjestyksestä.
- Toinen tapaus jossa ne bis in idem-periaattetta on sovellettu nykyaikana (tosin syytetyn vahingoksi) oli Yhdysvalloissa huomattavaa julkisuutta saavuttanut tapaus, jossa mies ensin vapautettiin vaimonsa murhaa koskevasta syytteestä, koska ei ollut todistettu, että mies olisi riistänyt vaimonsa hengen. Toisessa, joitakin kuukausia myöhemmin käydyssä oikeudenkäynnissä mies kuitenkin velvoitettiin maksamaan vahingonkorvausta sillä perusteella että hänen - nyt - katsottiin surmannen vaimonsa. Tapauksessa on tosin julkisuudessa eniten kiinnitetty huomiota päätösten ristiriitaan - sama tuomioistuin katsoo toisessa tapauksessa surmaamisen näytetyksi, toisessa sen jääneen näyttämättä, vaikkei mitään uusia todisteita ollut, mutta tämä seikka selittyy luontevasti sillä, että ns. näyttökynnys on rikosasiassa - eli murha-asiassa - huomattavasti korkeampi kuin siviiliasiassa - eli vahingonkorvausasiassa. Yhtä olennaista tapauksessa on kuitenkin, ettei murha-asiassa annetulla ratkaisulla katsottu oikeusvoimaisesti ratkaistun, oliko mies riistänyt vaimonsa hengen vai ei. Tämä kysymys voitiin ottaa uudelleen käsiteltäväksi ja ratkaista eri tavalla. Ilmeistä on että tuomioistuimen ratkaisu nostaa esiin uusia oikeusvoimaa koskevia ongelmia.
Esimerkin päinvastaisesta ratkaisusta kuin em. ratkaisu Yhdysvalloista tarjoaa (nyt Suomen) Korkeimman oikeuden seuraava ratkaisu:
- Syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta lääkerikoksesta, koska tämä oli lääkelain vastaisesti tuonut maahan lääkkeitä ja luovuttanut niitä edelleen. Käräjäoikeus oli lainvoiman saaneella tuomiollaan jättänyt A:n tuomitsematta tästä rikoksesta rangaistukseen. Uudessa oikeudenkäynnissä syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeistä huumausainerikoksista. Syyte jätettiin tutkimatta siltä osin kuin se koski samoja tekoja, joista aikaisemmassa oikeudenkäynnissä oli ollut kysymys. (KKO 2003:30, 3.4.2003)[2]
Tämä ratkaisu tosin vaikuttaa selvältä. Syyttäjä vaatii syyttäessään rangaistusta tietystä (luonnossa tapahtuneesta) teosta. Tuomioistuin tuomitsee niihin seuraamuksiin, jotka laki määrää tämänkaltaisista teoista. Se, mitä rikosnimikettä syyttäjä kulloinkin käyttää, on epäoleellista. Ensimmäisessä rikosasiassa vastaaja oli jo vastannut siitä teosta, josta oli kysymys ja tuomioistuin oli määrännyt seuraamukset siitä. Toisessa myöhemmässä asiassa käsiteltiin samaa tekoa, joskin syyttäjä käytti siitä eri nimeä.
Ne bis in idem-periaate on varsinkin kansainvälisen yhteistyön lisäännyttyä erityisesti EU:n puitteissa johtaneet useisiin kansainvälisiin lainsäädäntöhankkeisiin. Näillä pyritään estämään että henkilö tuomitaan samasta rikoksesta useassa eri maassa.
[muokkaa] Lähteet
Lappalainen, Juha ym., Prosessioikeus (2003)
[muokkaa] Aiheesta muualla
Jokainen voi yksityiskohtaisesti tutustua oikeudenkäymiskaaren 31 luvun tyhjentävään luetteloon ylimääräisistä muutoksenhakukeinoista täällä. [3].
