Lainvoima

Wikipedia

Lainvoima on se oikeustieteen termi, jolla ilmaistaan että jokin ratkaisu, useimmiten tuomioistuimen tuomio mutta usein myös muu viranomaisen ratkaisu tulee lopulliseksi, sellaiseksi, ettei siitä saa enää valittaa ns. säännönmukaisin muutoksenhakukeinoin Jos päätöksestä on sellainen että siitä saa valittaa se tulee lainvoimaiseksi, kun se määräaika, jonka kuluessa valitus on tehtävä, on kulunut umpeen. Jos jokin päätös on sellainen, ettei siitä saa valittaa se tulee lainvoimaiseksi heti kun päätös on tehty tai julistettu. Yleensä valituksille varatut määräajat vaihtelevat välillä 1 viikko - 2 kuukautta. Käräjäoikeuden päätöksistä tavallisissa rikos- ja riita-asioissa saadaan yleensä valittaa. Valitus on silloin tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen julistamisesta. Valitus osoitetaan useimmiten hovioikeudelle. Sanotaan, että "mennään hoviin".

Syy siihen, että harvemmin puhutaan muun viranomaisen kuin tuomioistuimen ratkaisun lainvoimaiseksi tulosta on, että vaikka muutkin viranomaisratkaisut saavat lainvoiman on tuomioistuinratkaisulla säännönmukaisesti toisin kuin yleensä muilla viranomaisratkaisuilla oikeusvoimavaikutus. Viranomaisen ratkaisu ei useimmiten estä uuden hakemuksen tekemistä, ja koska viranomaisten käytössä on lisäksi hallintolainkäytössään laaja oikeus itseoikaisuun ei edes se, ettei valita, johda välttämättä oikeudenmenetykseen, vaan siitä huolimatta, ettei asianomainen ole valittanut voi hän saada (saman) asiansa uudelleen viranomaisen käsittelyyn. Esimerkiksi jos sosiaalitoimi on evännyt hakijalta jonkin edun, vaikkapa taloudellisen tuen hammashoitoon, ei hakija menetä mitään vaikkei hän valita. Hankittuaan lisäselvityksiä hän tekee uuden hakemuksen, ja asia ratkaistaan, huomioon ottaen asiakkaan hammasten huono kunto, toivottavasti hakijan kannalta myönteisesti.

Tuomioistuimissa - tosin joskus myös muissa viranomaisissa - tilanne on toinen. Tuomioistuimen ratkaisu, josta käytetään nykyään useimmiten nimitystä tuomio, saa oikeusvoiman, eikä asiaa voi saada enää uudelleen käsiteltäväksi. Laiminlyönti valittaa määräajassa johtaa siis lopulliseen oikeudenmenetykseen. Vain jos kysymyksessä olevassa tilanteessa on käytettävissä jokin ylimääräinen muutoksenhakukeino, ei oikeudenmenetys ole lopullinen. Tämä on kuitenkin erittäin poikkeuksellista.

Ratkaisun lainvoimaiseksi tulo on yleensä sidottu täysin muodollisiin perustein kuten määräajan kulumiseen umpeen. Kysymys siitä, onko päätös lainvoimainen vai ei, pitää olla yksinkertaisesti ja nopeasti selvitettävissä, eikä se saa vaatia mitään syvällisempää tutkimista. Tuomioistuimessa kansliahenkilö tarkistaa onko jokin tuomio lainvoimainen tietokoneen päätteeltä hetkessä. Lainvoimaisuutta koskevan kysymyksen saa siten selvitettyä vaikka puhelimitse.