N1
Wikipedia
N1 eli N-1 oli neuvostoliittolainen kantoraketin kehityshanke, jolla tähdättiin miehitetyn Kuu-raketin toteuttamiseen. Yhdysvalloissa siitä käytettiin myös koodeja G-1e ja SL-15. Neljä koelaukaisua epäonnistui ja hanke päätettiin vuonna 1976.
[muokkaa] Historia
N1-kantoraketin kehitys alkoi vuonna 1959 Sergei Koroljovin johdolla OKB-1-suunnittelutoimistossa. Alun perin sillä oli tarkoitus laukaista 50000 kg painava sotilaallinen avaruusasema matalalle kiertoradalla, joka tavoite oli samanlainen kuin Yhdysvaltain ilmavoimilla vastaavaan aikaan. Myös Marsin miehitetty ohilento oli tavoitteena. Eri versioita esitettiin: N1, N2 ja N3. N2:sta kehittyi Proton (?). N1 oli kaikista suurin. N3:n oli tarkoitus korvata R-7-ohjus. N-tutkielmat olivat vain nk. paperitutkimuksia ilman jatkokehityksen rahoitusta.
Joulukuussa 1959 pidettiin kaikkien Neuvostoliiton pääsuunnittelijoiden kokous. Koroljov esitteli N-suunnitelmat. Vladimir Chelomei esitteli "yleisrakettinsa". Mihail Jangel esitteli R-36:n. Chelomein UR-100 valittiin mannertenväliseksi ohjukseksi. Jangelin R-36:sta tuli raskas ICBM-ohjus. Korolev sai rahoituksen Molnija-kantoraketin kehittämiseen.
Vuonna 1961 pidettiin vastaava kokous Baikonurissa, jossa keskusteltiin N1-kantoraketista. Tavoite oli tehdä ensimmäinen koelaukaisu vuonna 1965.
Kun Kennedy toukokuussa 1961 julisti Yhdysvaltain menevän Kuuhun 1960-luvulla, Koroljov ehdotti kuulentoa aluksella, josta aikanaan tuli Sojuz. Se soittautui liian pieneksi Kuulentoon. Koroljov ehdoti N1-rakettia.
...
