Lend-Lease
Wikipedia
Lend-Lease oli Yhdysvaltain liittovaltion toisen maailmansodan aikainen ohjelma, joka mahdollisti sotamateriaalin toimittamisen liittoutuneille, vaikka maa oli edelleen virallisesti puolueeton sodassa. Ohjelma alkoi maaliskuussa 1941, yhdeksän kuukautta ennen Yhdysvaltojen liittymistä sotaan. Ohjelma lopetettiin 2. syyskuuta 1945 pian sodan loppumisen jälkeen.
Yhdysvallat lähetti ulkomaille 50,1 miljardin dollarin arvosta sotamateriaalia. Avusta 31,4 miljardia meni Britannialle, 11,3 miljardia Neuvostoliitolle, 3,2 miljardia Ranskalle ja 1,6 miljardia Kiinalle. Vastapalvelukseksi Yhdysvallat sai 7,8 miljardin arvosta palveluja kuten tukikohtia, joista 6,8 miljardia Britannialta. Kanada ei saanut avustusta ja lähetti omasta puolestaan 4,7 miljardia apua Britannialle ja Neuvostoliitolle. Apua ei tarvinnut maksaa takaisin.
Lend-Lease käynnistyi Lend-Lease Actilla 11. maaliskuuta 1941, joka salli presidentin "myydä, siirtää, vaihtaa, vuokrata, antaa lainaksi tai muuten saattaa sellaisen hallituksen haltuun [jonka presidentti näkee tärkeäksi Yhdysvaltain puolustukselle] kaikkia puolustustarpeita." Roosevelt hyväksyi miljardia apua Britannialle 30. lokakuuta 1941. Ennen tätä oli jo solmittu hävittäjiä-tukikohdista-sopimus, jolla Britannia sai 50 hävittäjää Karibian ja Newfoundlandin tukikohtia vastaan.
Ohjelman kautta Yhdysvallat toimitti Neuvostoliitolle sodan aikana 409 500 ajoneuvoa, 43 % kaikista autonrenkaista ja 56 % ratakiskoista uusiin rautateihin.
Sodan päättyessä valtavasti materiaalia oli matkalla Britanniaan kun ohjelma päättyi 2. syyskuuta 1945. Ne myytiin 10 % hinnastaan ja maksu jaettiin 50 vuodelle 2 % korolla. Britannia odottaa saavansa maksun suoritetuksi vuoden 2006 loppuun mennessä, 61 vuotta sodan päättymisen jälkeen.[1]
