Lavotškin La-7

Wikipedia

Lavotškin La-7
Kuvaus
Rooli	Hävittäjä
Miehistö	Ohjaaja
Ensilento	marraskuussa 1943
Palveluskäyttöön	kevät 1944
Valmistaja	Lavotškin
Mitat
Pituus	8,60m
Kärkiväli	9,80m
Korkeus	2,540m
Siipipinta-ala	17,5m²
Paino
Tyhjäpaino	2638kg
Lastattuna	3265kg
Suurin lentoonlähtöpaino	3400kg
Voimanlähde
Moottori	Švetsov AŠ-82FN tähtimoottori
Teho	1380kW	1850 hv
Suoritusarvot
Huippunopeus	680km/h
Toimintasäde	990 km
Suurin korkeus	9 500 m
Nousunopeus	1 100m/min
Siipikuorma	187kg/m²
Teho-paino-suhde	0,42kW/kg
Mittarit
Mittarit
Aseistus
Tykki	2x 20mm ŠVAK tykki
Kuorma	200kg pommeja

Lavotškin La-7 (Лавочкин Ла-7) oli toisen maailmansodan aikainen neuvostoliittolainen hävittäjälentokone. Se oli parannettu ja kehittyneempi versio Lavotškin La-5-hävittäjästä ja viimeinen vuonna 1938 LaGG-1 -hävittäjästä alkaneesta mallisarjasta.

Vuonna 1943 La-5:stä oli tullut yksi neuvostoilmavoimien tärkeimmistä konetyypeistä, mutta sen pääsuunnittelija Semjon Lavotškin ja TsAGIn insinöörit näkivät siinä edelleen parantamisen varaa. Jo LaGG-1:n suunnittelussa oli pyritty säästämään strategisia metalleja, joten sen rakenne perustui vaneriin. Materiaalipulan uhan väistyttyä Lavotškin korvasi suuren osan uuden konemallin rakenteesta, mm. siipisalot, metalliosilla, samalla kun sitä virtaviivaistettiin suorituskyvyn parantamiseksi. Uuden hävittäjän prototyyppi La-120 teki ensilentonsa vuoden 1943 marraskuussa ja La-7 tuli palveluskäyttöön jo seuraavana keväänä.

La-7:n kokonaisvalmistusmäärä oli La-7 UTI harjoitushävittäjät mukaan lukien 5 753 kappaletta. Konetyyppi oli Neuvostoliiton lisäksi myös Tšekkoslovakian ja Romanian ilmavoimien käytössä.

Lavotškinin seuraava konetyyppi, Lavotškin La-9 muistutti edeltäjäänsä ulkoisesti, mutta oli rakenteeltaan kokonaan uudelleen suunniteltu.