Laulava vallankumous
Wikipedia
Laulava vallankumous (viroksi laulev revolutsioon) oli virolainen tapa vapautua miehityksestä laulamalla isänmaallisia lauluja laululavoilla.
Viron korkeimmassa johdossa oli virolaismielisillä voimilla ja kansanrintamalla selkeä näkemys siitä, että maa piti hiljaa ja aste asteelta muuttua Viron SNT:stä Viron tasavallaksi. Löytyi myös toinenkin suunnitelma. Tarkoitus oli mitätöidä olemassa oleva valtio perustamalla sen sisälle toinen valtio. Lopulta päädyttiin olosuhteiden johdosta siihen, että valtio palautetaan nopein toimin Viron tasavallaksi, eikä perusteta uutta valtiota.
Vaikka kansa oli havahtunut, ihmiset olivat vielä ajatuksineen yksin, lähimmäisiin kun oli opittu suhtautumaan kommunismin ajalla epäluuloisesti. Kansan yhdisti kansaksi kesän 1988 Laulava vallankumous.
Virolaiset rockmuusikot olivat alkaneet tehdä kansallismielisiä lauluja. Sävellettiin rockia vanhojen runoilijoiden isänmaalisiin runoihin ja tehtiin aivan uusia isänmaalisia lauluja. Rokkarit ja tallinnalaiset kokoontuivat kesäkuussa 1988 vanhan kaupungin päivien merkeissä improvisoiduille konserteille Laululavalle, Viron kansalliselle symbolille. Sadattuhannet kuulijat tulivat paikalle, kielletyt Viron liput liehuivat ja kansa ja muusikot olivat laulaessaan yhtä.
Viro miehitettiin 1940. Siten koko Neuvosto-Viron hallinto oli laitonta miehityshallintoa. Hallitus ja parlamentti oli talven 1940-1941 aikana teloitettu. Kansa oli silti elossa ja demokratiassa laillinen valta on kansalla. Tätä valtaa lähdettiinkin hakemaan kevättalvella 1989. Poliittisesti tilanne oli otollinen, sillä laulava vallankumous oli koonnut ihmiset vaatimaan vapautta. Menneisyyden suojelijat palauttivat ihmisten mieleen virolaista identiteettiä ja historiaa, kansanrintama taas puuhasteli konkreettisten asioiden parissa. Poliittisesti tilanne oli sekava, koko Neuvostoliitto natisi liitoksistaan ja kaikki yrittivät saada itselleen mahdollisimman paljon valtaa. Pitää muistaa ettei kukaan tiennyt etukäteen että Neuvostoliitto romahtaisi epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen elokuussa 1991.
Ympäri Viroa perustettiin kansalaiskomiteioita, jotka alkoivat rekisteröidä kansalaisia. Vuosi kampanjan alkamisen jälkeen Viron tasavallan kansalaisiksi oli tunnistautunut yli 790 000 ihmistä. He olivat pääasiassa etnisiä virolaisia, mutta myös yli 60 000 vironvenäläistä oli rekisteröitynyt. Tämä olikin hyvä pohja sille, että Korkeimman Neuvoston puhemiehistön puhemies eli "presidentti" Arnold Rüütel sai molemmilta kansanliikkeiltä tuen taakseen ja esitti vaatimuksensa Moskovaan vallankumouksen aikana.
Ilman kansan tukea ja kärsivällisyyttä eivät taitavimmatkaan poliitikot olisi siinä onnistuneet, mikä tapahtui 20. elokuuta 1991. Suomen presidentti Mauno Koivisto ei antanut tukeaan Viron itsenäistymiselle vaan pyysi Baltian maita pysymään rauhallisina ja ottamaan huomioon Moskovan edut.
[muokkaa] Katso myös
Lukekaa!http://www.demoskratos.org/index.php?option=com_content&task=view&id=168&Itemid=37
