Kontu
Wikipedia
Kontu (engl. Shire) on maa J.R.R. Tolkienin kirjassa Taru sormusten herrasta. Konnussa asuvat hobitit. Se sijaitsee Keski-Maan luoteisosassa, Eriadorin osana ja Arnorin valtakunnan maakuntana. Sen nimi on westroniksi Sûza. Kontu on kooltaan noin 47 000 neliökilometriä. Rankkivuo-joki on Konnun itäraja. Kuitenkin sen itärannalla on Bukinmaa, joka perustettiin suojaamaan Kontua hyökkäyksiltä Vanhasta Metsästä ja jossa myös asuu hobitteja. Bukinmaasta tuli vihdoin Konnun osa kun kuningas Elessar sen siihen liitti. Pohjoisessa ja idässä Konnulla ei ole mitään maamerkkejä rajoina, vaan sitä rajoittavat pikemminkin vanhat etelän- ja idäntiet sekä epämääräiset maantieteelliset muodot, kuten Tornikukkulat lännessä.
Kontu jakautui neljään Neljännykseen (Itä, Länsi, Pohjois ja Eteläneljännys), mutta Bukinmaa lisättiin siihen myöhemmin. Neljännysten kanssa oli myös joitakin perheiden maita: Tukinturut, joiden lähettyvillä kaikki Tukit asuivat. Bukinmaa nimettiin Rankkibukien mukaan. Kontu oli taajaan asutettu kylin ja muutamin kaupungein, mutta siellä oli silti tilaa laajoille metsille ja soille.
Hobitit asettuivat Kontuun vuonna 1601 Kolmatta Aikaa (vuosi 1 Konnunlaskun mukaan). Hobitit, jotka asuivat ennen Anduinin laaksossa, muuttivat vähitellen Sumuvuorten yli lännemmäs. Luultavasti hobitit pakenivat Synkmetsän pahuutta ja itäläisten aiheuttamia ongelmia.
Kontu oli osa Arthedainin maakuntaa ja siten myös osa Arnoria. Hobitit saivat virallisen luvan kuningas Argeleb II:lta Fornostista, asettua maille, jotka olivat aiemmin olleet asumattomia ja vain kuninkaan metsästysmaita. Hobitit pitivät itseään kuninkaan alamaisina ja lähettivät myös muutamia joukkoja suureen taisteluun Angmaria vastaan. Arnorin kaatumisen jälkeen Kontu pysyi itsehallinnollisena alueena.
Koska Kontu oli pieni eikä kovin tärkeä, ja hobitit olivat urheaa ja sitkeää kansaa, sen valloittaminen olisi ollut turhaa. Konnun rajoja vartioivat Samoojat eli Dúnedain, jotka pitivät tunkeilijat poissa. Ainoat muukalaiset, joita Konnussa kulki, olivat kääpiöt jotka olivat menossa Sinivuorten kaivoksiin ja myös haltiat jotka matkasivat Harmaisiin Satamiin.
Virallisesti Kontua johti pormestari, Thain Tukinturkuja ja Bukinmaan Herra Bukinmaata. Kun pormestari johti Kontua, Thain johti Neljännyksiä ja Bukinmaan Herra Bukinmaata. Tämä rauhallinen tilanne loppui kun Bilbo Reppuli luovutti Valtasormuksen eteenpäin vuonna 1343 Konnunlaskun mukaan. Hieman Taru sormusten herrasta-kirjan alun jälkeen (syksy 1419 Konnunlaskun mukaan), Konnussa kävivät ensin Nazgûlit ja sen jälkeen Saruman valloitti sen. Kontu valloitettiin takaisin Frodo Reppulin, Samvais Gamgin, Peregrin Tukin ja Meriadoc Rankkibukin avulla Sormuksen Matkan jälkeen. Sen jälkeen kun Aragornista tuli Arnorin ja Gondorin kuningas, Konnusta tuli suojeltu alue Yhdistyneen Kuningaskunnan sisällä. Hän määräsi ettei yksikään täysikokoinen ihminen saisi mennä Kontuun.
Kontua kuvataan pieneksi, mutta kauniiksi ja hedelmälliseksi maaksi. Hobitit eivät tuota mitään teollisuudella. Tärkeitä tarvikkeita löytyy Konnusta, kuten vehnää, hedelmiä, puuta ja tupakkaa. Rauhattomana aikana ennen Sauronin tuhoa Gandalf ja Pohjoisen Samoojat suojelivat Kontua, mutta lähtivät sotaan, mikä teki Konnun alttiiksi hyökkäyksille. Mutta kuitenkin Sarumanin aiheuttama tuho saatiin korjattua. Kontuun siroteltiin maata, jota Galadriel antoi Samille, Lórienista. Juuri tätä vuotta, 1420 (KL), sanottiin Konnun historian tuottavimmaksi vuodeksi.
