Koaksiaalikaapeli
Wikipedia
Koaksiaalikaapeli on suunniteltu siirtämään korkeataajuuksista sähkömagneettista värähtelyä. Kaapelin lieriömäisen rakenteen keskustassa on keskijohdin, jonka ympärillä on eristeainekerros. Tämän ympärillä on putkimainen ulkojohdin ja sen ympärillä muovinen ulkokuori. Koaksiaalikaapelissa edetessään sähkämagneettinen värähtely on sitoutuneena keskijohtimen ja ulkojohtimen väliseen eristeaineeseen, jonka eristeen ominaisuudet ovatkin ratkaisevat kaapelin laatua arvioitaessa. Koaksiaalikaapelin kapasitanssi ja induktanssi muodostavat yhdessä siirtoimpedanssin, joka on tietylle kaapelille ominainen ja määräytyy paljolti kaapelin dimensioiden perusteella. Tutuin käyttökohde koaksaalikaapelille on television antennijohto. Muita käyttökohteita ovat mm. elektroniikka- ja tietotekniikka-sovelluksissa.
Oikein päätetyssä koaksiaalikaapelissa on kummassakin päässä päätevastus, joka vaimentaa seisovan aallon. Päätevastus on samansuuruinen kuin kaapelin siirtoimpedanssi. Esim. ohuella koaksiaalikaapelilla rakennetussa Ethernetissä kaapeli päätetään kummastakin päästä terminaattorilla.
Koaksiaalista rakennetta käytetään paljon myös heikon pientaajuuksisen signaalin siirtämiseen (esim. mikrofonikaapeli). Tällöin putkimaisen ulkojohtimen maadoittaminen antaa signaalia siirtävälle keskijohtimelle hyvän häiriösuojauksen. Tällaisissa sovelluksissa ei kaapelin impedanssilla ole juuri merkitystä, vaan kaapeli kannattaa valita mekaanista kestävyyttä ja käyttömukavuutta silmällä pitäen.
