Kladrubynhevonen
Wikipedia
Kladrubynhevonen (tšekiksi starokladrubský bělouš & vraník) tunnettiin aiemmin nimellä equus bohemicus. Se on yksi maailman vanhimmista jalostuksella syntyneistä hevosroduista.
24. huhtikuuta 1579 Prahan linnassa keisari Rudolf II antoi käskyn perustaa hovisiittola Kladruby nad Labemin kaupunkiin, Pardubicen piirikuntaan. Perustusasiakirja on tänä päivänä nähtävänä Slatiňanyn hevosmuseossa. Esimerkiksi Lipican siittola perustettiin vuotta myöhemmin, ja sen tarkoitus oli tuottaa ratsuhevosia pääasiassa keisarillisiin seremonioihin ja ratsuväelle.
Kladrubyssa tuotettiin keisarin hoviin soveltuvia erivärisiä raskaita vaunuhevosia, joita ajettiin yleensä neli- tai kuusivaljakkoina. Alun perin valkoiset kladrubynhevoset oli tarkoitettu maallisiin seremonioihin ja mustat kirkollisiin. Ensimmäisen maailmansodan loppuun asti keisarillisten seremonioiden etiketti vaati 18 mustan ja 18 valkoisen oriin käyttöä. Kladrubyn hevoset toimitettiin tehtäviinsä ensin Rudolf II:n aikana Prahaan, mutta myöhemmin Itävalta-Unkarin pääkaupunkiin Wieniin.
Kladrubynhevosen jalostukseen käytettiin ensin espanjalaisia ja italialais-espanjalaisia hevosia, joiden oli oltava tiukasti puhdasverisiä. Näiden lisäksi käytettiin kylmäverisiä böömiläishevosiä sekä hevosia Napolista, Irlannista, Tanskasta, Holsteinista sekä Oldenburgista. Kaikissa hevosissa virtaa myös andalusialaista verta.
Tyypiltään kladrubynhevonen on majesteetillinen ja suuri lämminverinen espanjalaistyyppinen hevonen, jolla on köyry pään profiili, jousenmainen kaula ja korkea askel. Nykyisin sitä on kahta tyyppiä – musta, jota nykyisin kasvatetaan Slatiňanyssa etelään Pardubicestä, ja valkoinen, jota kasvatetaan pääsiittolassa Kladruby nad Labemissa, Labe-joen rannalla Pardubicen ja Prahan välillä.
Nelivuotiaina hevoset aloittavat kymmenkuukautisen koulutuksen, joka päättyy suorituskyvyn kokeeseen. Kladrubynhevonen on korkeudeltaan n. 175–180 cm, rinnanympärys n. 250 cm, etujalan ympärys n. 22–23 cm ja se painaa usein yli 700 kiloa. Jalostuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota hyvään luonteeseen.
Kladrubyläiskanta on voimakkaasti sisäsiittoinen, mikä tekee siitä jalostuksellisesti haastavan. Se luetaan uhanalaisten rotujen joukkoon. 1930-luvulla rodun musta kanta hävitettiin suurimman osan hevosista joutuessa makkaratehtaisiin, mutta jäljelle jääneistä harvoista tammoista rodun musta tyyppi saatiin elvytettyä Slatiňanyssa 1970-lukuun mennessä.
Nykyisin vaikuttavan valkoisen kladrubylaiskannan isänä pidetään oritta Generale (s. 1787), sen pojan Generalissimuksen (s. 1797) ollessa kantaisänä toiselle linjalle. Emälinjoja kimoilla on neljä. Mustien kladrubylaisten isälinjoista elää vain Sacramoson (s. 1799) linja, emälinjoja sen sijaan löytyy 13. Starokladrubyläisoriit Maestoso (s. 1773) ja Favory (s. 1779) ovat kantaisinä tunnetuille lipizzalaisorilinjoille. 1900-luvun puolella jalostukseen käytettiin myös mm. arabialais-, orlov- ja lusitanorotuisia oriitta.
Tänä päivänä kladrubynhevosia käytetään sekä ratsuina että valjakkoajoon. Rauhallinen ja suurikokoinen kladrubylainen on myös suosittu poliisihevonen. Hevoset ovat esiintyneet usein valjakkoajon maailmanmestaruuskilpailuissa erityisesti nelivaljakkoina. Vuonna 1994 ensimmäiset starokladrubyläiset kantakirjaoriit vietiin Espanjaan, ja samana vuonna kuusivaljakollinen oriitta myytiin Tanskan hoville. Myös Ruotsissa sekä ratsupoliisi että kuninkaallinen ratsuvartio on ostanut hevosia Kladrubyn siittolasta.
