Kihlakunnanposti
Wikipedia
Kihlakunnanposti oli aikanaan virkamiesten kirjeitä välittävä järjestelmä Suomessa. Sitä käytettiin vain silloin, kun postilaitoksen kuljetusta ei voitu käyttää esimerkiksi virkamiehen asuessa kaukana postireitistä. Kihlakunnanpostin avulla kirje kulki silloinkin turvallisesti ja säännöllisesti perille. Järjestelmän toiminta alkoi 1700-luvulla ja päättyi 1880-luvulla, kun postikonttorien määrän kasvaessa postilaitos alkoi kuljettaa kaikka virkakirjeet.
Kestikievariluettelossa olevista taloista osa vapautettiin hollikyytivelvollisuudesta, jotta ne voivat kuljettaa yleensä kerran viikossa virkapostia. Kihlakunnanpostia käytettiin maaherran kirjeiden toimittamisessa kruununvoudeille, kihlakunnantuomareille, nimismiehille ja kirkonkuulutusten toimittamisessa papeille sekä tietenkin myös vastakkaiseen suuntaan kulkeviin kirjeisiin. Myös hovioikeuksien kirjeet kulkivat järjestelmässä.
Lähetettävä kirje suljettiin laukkuun, jonka lähin postinkuljettaja nouti ja vei seuraavalle postinkuljettajalle. Jos tarvittiin ylimääräinen kuljetus, niin lähetti vei laukun ensimmäiselle postinkuljettajalle. Kiireellisen postin vei lääninlähetti yksin kulkien kievarikyydillä määränpäähän.
